Strabismus

STRABISMUS (SQUINT)

In multiform and multi-etiological strabismus cases, hyperopia often is one of the etiological factors. When a great need for accommodation and convergence strain  (turning inward of eyes) become imbalanced, this may easily result in an inward squint (strabismus convergens), in a symmetrical, monolateral or alternating form, or if the person has not enough strength for the continuous convergence and he gives up, an outward squint (strabismus divergens) is the result, either alternating or monolateral.

It would seem that a monolateral squint could well be explained by the dominance of the eyes.

Let us presume that a child is strongly hyperopic for a start. He is forced to accommodate more than usual when trying to see accurately, even when looking at a distance, to say nothing about near vision. In this situation, the dominant eye may easily end up with a more tense muscular spasm, converge more (look inwards more steeply) and turn inwards unsymmetrically. What we find here is a periodical or permanent, monolateral inward squint, strabismus covergens, on the side of the dominating eye. Or the person does not have the strength for adequate convergence. What happens is that the “weaker” eye cannot match the effort and gives up, does not converge but gives in and turns outwards, resulting in an outward squint, strabismus divergens (turning outwards of sight lines), on the side of the eye that is more strongly hyperopic.

All these states would require early intervention = alleviation of the accommodation strain  = plus glasses. This is why I have half in jest quipped in my book, “that the truth should not be forgotten“, that preferably we should all be born with plus glasses on! At the latest when the child starts doing near work (in addition to a number of other issues that must be considered) he should get plus glasses (+3.0; if there is distance hyperopia, this +3.0 should be added to the distance correction, as bifocals).

It is not difficult to find plenty of support in the literature for everything I have discussed above. To only mention a few examples, President of the International Myopia Prevention Association, USA Donald S. Rehm, an engineer who since the beginning of the 1970’s has been speaking for the same cause.

I recently spotted a work on the Internet, according to which ”…process of emmetropisation, appears to have been impeded by the consistent wearing of hypermetropic spectacle correction from the age of 6 months.” (Emmetropisation squint, and reduced visual acuity after treatment. R.M.Ingram, P.E.Arnold, S.Dally, J.Lucas. BRITISH Journal of Ophthalmology 1991:75:414-416).

STRABISMUS (SQUINT) (squint-eyed), KARSASTUS

Monimuotoisissa ja monietiologisissa strabismus-tapauksissa hyperopia on useasti yhtenä etiologisena tekijänä. Kun suuri akkommodointitarve ja konvergointiponnistus (katselinjojen kääntyminen sisäänpäin) joutuvat epäsuhtaan, syntyy helposti sisäänpäin karsastus, strabismus convergens, symmetrisenä, toispuolisena tai vuorottelevana tai että henkilö ei jaksa riittävästi konvergoida ja luovuttaa, jolloin syntyy ulospäin karsastus, strabismus divergens, joko vuorottelevana tai toispuolisena.

Näyttäisi siltä, että toispuolinen karsastus selittyisi hyvin silmien dominanssilla.

Olettakaamme, että lähtökohtaisesti on vahvasti hyperooppinen lapsi. Hän joutuu akkommodoimaan tavallista enemmän pyrkiessään näkemään tarkasti, jo kauas katsoessaan, saatikka sitten lähelle. Silloin dominoiva silmä helposti ajautuu kireämpään lihaskramppiin, konvergoi enemmän (katsoo jyrkemmin sisäänpäin) ja kääntyy epäsymmetrisesti sisäänpäin. Ilmenee ajoittainen tai pysyvä, toispuolinen sisäänpäin karsastus, strabismus convergens, dominoivan silmän puolelle. Tai, että henkilö ei jaksa riittävästi konvergoida. Käy niin, että ”heikompi” silmä ei jaksa pysyä mukana ponnistuksessa ja luovuttaa, ei konvergoikaan, vaan hellittää ja ”heittää” ulospäin ja on syntynyt ulospäin karsastus, strabismus divergens (katselinjojen poikkeaminen ulospäin), voimakkaammin hyperooppisen silmän puolelle.

Kaikki nämä tilat vaatisivat varhaista puuttumista = kevennystä akkommodaatiotyöhön = pluslaseja. Siksi olen kirjassani ”jotta totuus ei unohtuisi” heittänyt puolileikillisesti, että mieluiten pitäisi syntyä pluslasit päässä! Viimeistään silloin, kun lapsi alkaa lähiaskarrella on (lukuisien muitten huomioonotettavien seikkojen ohella) hänelle hankittava pluslasit (+3.0; jos kauas on hyperopiaa, tämä +3.0 lisättynä kaukokorjaukseen, kaksiosaiseksi lasiksi).

Kaikelle edellä esittämälleni löytyykin kosolti tukea kirjallisuudesta. Vain jonkin esimerkin mainitakseni, president of the International Myopia Prevention Association, Donald S. Rehm, insinööri, joka jo 1970-luvun alusta on ollut samalla asialla ja äskettäin internetissä silmiini osunut työ, jossa ”…process of emmetropisation appears to have been impeded by the consistent wearing of hypermetropic spectacle correction from the age of 6 months.” Eli suomeksi “emmetropisaatio prosessi näyttää estyneen jatkuvalla pluskorjauksen käyttämisellä 6 kk:n iästä lähtien.” (Emmetropisation squint, and reduced visual acuity after treatment. R.M.Ingram, P.E.Arnold, S.Dally, J.Lucas. BRITISH Journal of Ophtalmolgy 1991:75:414-416).