Prevention of Myopia

PREVENTION OF MYOPIA

After these elementary concepts of ophthalmology, we will move on to the wide-ranging and challenging field of myopia and pseudomyopia prevention.

To sum up, myopia is a condition where the eyeball already has been subjected to stretching, it has become axially elongated and the state is i-r-r-e-v-e-r-s-i-b-l-e, whereas pseudo myopia means Asp, lens myopia, which can still be reversed.

Even if most of the means for preventing myopia have been known for a hundred years, the results remain non-existent.

THE GREATEST OBSTACLE FOR THE SUCCESS OF PREVENTION HAS BEEN THE BELIEF THAT MYOPIA IS HEREDITARY.

The most important means of prevention is getting plus glasses (+3.0) for near work as early as possible. This, however, has received less attention, as this point has been highlighted in the current form for no more than the last few decades.

We must keep an eye on children’s reading distances, which many parents fortunately do understand, but if you watch a class of schoolchildren on television, for example, at least every one small child out of two draws or does sums with his nose stuck to the paper! This no longer is a case of reading glasses of even +3 d being enough! In this precise situation, the reading glasses will force relaxation of the accommodation tension and increase the distance. Teachers have more than enough work here, and I dare say this should take first place in priorities. Looking too close is a bad habit, by no means a necessity.

If the child will not learn to keep his working distance long enough, the primary method is to teach him to regularly support his chin with his hand at a forearm’s distance from the desk. The children also quite commonly seem to have the habit of lying on their tummies in front of the television, which is not at all to be recommended, as the viewing distance often is very short.

The most superior trick is to rest the accommodation by looking “dreamily” far away, and lifting the gaze from the page without focusing e.g. after every passage. This piece of advice is just as important for children and adults. The need for a good working light is self-evident, even though poor light alone is not the crucial cause in the development of myopia, unlike often suspected by laymen.

In China, where they are ahead of us in so many things, children are taught to massage the acupressure points around their eyes in order to prevent myopia, surely a tradition based on experience. This is quite right, as these are the points where the nervus trigeminus comes out, and this nerve plays a central role also in accommodation (Panacea pp. 192-3). fig. 3.

china

This Chinese poster tells how massaging and pressing the correct acupuncture points around the eyes can cure myopia.

Night myopia is the result from an effort to see better at low levels of lights, such as twilight or at night. The dark period in the autumn is the ophthalmologist’s nightmare. The darkness draws people being near to emmetropy to an accommodation tightness, and this makes it even more difficult to fight against adding the minus strengths, and their reduction being met with great resistance.

In those who already are myopic there is all reason to find measures that would prevent the deterioration of the situation. They include:

    • Nobody at any age should ever be allowed to read with distance minus glasses; however, there is nothing to stop you from using undercorrected minus glasses at a distance.
    • One should have at least two pairs of minus glasses, the weaker one to be put on as soon as one gets home, in case it is not possible to abandon the glasses altogether at home.
    • One should also attempt to manage driving in the daytime with the weaker glasses, with the stronger pair kept for night time driving.
    • We should watch television from as a long a distance as possible, staying as near as needed but always attempting to move the chair a little bit farther.
    • Monofocal minus glasses should not even exist, and consequently
      • Up till -3.0 – -4.0 dioptres, the lower section of the glasses should either be empty ( = half glass, which is the cheapest of bifocals -see the examples below) or the lower section should be a ±0 =, a so called plano lens). Outside these values should be used bifocal combinations with the appropriate dioptric values.
      • In a situation where a plus half-glass only is indicated, which one so often sees people wearing (these should also be worn constantly), the frame must be open at the top; “a boom” at the top in the middle of the field of vision does nothing but harm.

last

Preferably these prescriptions for children as soon as activities including looking up close (colouring books, etc.) start.

har

      These are an example of half glasses used in trying to decrease the minus values.

Even in other contexts, the reader must understand that the guidelines given here are rough generalizations, allowing applications demanded by the case and conditions.

However, such as progressive glasses, which so often are almost pushed on the customers, are the detriment of all treatment. Firstly, astigmatic distortions cannot be avoided with these; the stronger the glasses, the more disturbing they will be. Another great disadvantage that the user is not usually aware of is that when the strongest part of the spectacles is only met in a gradual manner in the lower section, its effectiveness often remains completely outside the viewing area.

Bifocals should be of the so-called Executive lens type, with a straight border as high as possible. This type is the most attractive and least noticeable, if this should be particularly important for anyone. Of course there are other fully acceptable lenses with large lower sections, but in these the border is often seen as “claws”, a less attractive line.
A good alternative for progressive lenses is trifocals, also in the Executive type; but these will only be needed by persons of a slightly more advanced age.

bifocal

The wearing of minus glasses is no obligation, unlike the plus glasses, without which nobody should be. But people are so strange: you could be pleading with a myopic not to wear glasses (which would be quite possible for many), but they refuse point blank! Whereas hyperopics, no matter how much you plead with them to wear their glasses, would like to put them aside. How often have I aired my standard remark, when waiting for a patient to dig out their glasses, that they are in the wrong place. My often-repeated guideline concerning plus glasses is “from the bedside table to the bedside table!” and those who have adhered with it have found that it gives them strength.

The current enthusiasm about collecting second-hand glasses for the developing countries frightens me. A very great number of these are minus glasses of the wrong type. When people in those countries with no appropriate expertise try on the minus glasses and feel that they make the world “brighter”, they become enamoured with them, and so an impetus has been given to the progress of evil – but the business will flourish!

To get an idea of the fanatic dependence on their glasses of myopics, I would recommend reading case 306 in Tetralogia andcase 306 in Panacea.

MYOPIAN EHKÄISY

Näitten silmätautialan elementäärikäsitteiden jälkeen siirrytään sitten myopian ja pseudomyopian estämisen laajaan ja haastavaan tehtäväkenttään.

Myopia on siis tila, jossa silmämuna jo on ”kärsinyt” venymisen, se on aksiaalisesti pidentynyt ja tila on palautumaton, kun taas pseudomyopia merkitsee Asp:a, linssimyopiaa, joka on mahdollista vielä saada palautumaan.

Vaikka suurin osa myopian torjumiseksi olevista keinoista ovat vuosisataisesti olleet tunnettuja, tulokset ovat kuitenkin olemattomia.

SUURIN ESTE ON OLLUT USKO MYOPIAN PERINNÖLLISYYTEEN.

Prevention keinoista tärkein on plus-lähilasien (+3.0) hankkiminen mahdollisimman varhain.

Se on kuitenkin jäänyt vähimmälle huomiolle, koska asiaa tässä muodossa on korostettu vasta viime vuosikymmeninä.

Mielenkiintoinen on työ, jossa 6 kk:n ikäisestä vauva käytti pluslaseja ja siten saatiin estetyksi emmetropisaatio (Ingram, P.E., Arnold,S.Dally.,Lucas,D.: Emmetropisation, squint, and reduced visual acuity after treatment. British Journal of  Ophthalmology 1991:75:414-416).

On vahdittava lasten lukuetäisyyttä, minkä monet vanhemmat toki ymmärtävätkin, mutta seuratkaapa esim. televisiossa koululuokkia, niin vähintään joka toinen pikkulapsi piirtää tai laskee nenä paperissa! Siinä ei enää ole kysymys edes +3:n vahvuisten lukulasien riittämisestä! Juuri siihen tilanteeseen lukulasi pantuna pakostakin laukaisee kireyttä ja lisää etäisyyttä.

Opettajilla olisi tässä työmaata kylliksi, ja väittäisin, priorisoinnin kannalta tärkein!

Läheltä katsominen on paha tapa, ei suinkaan tarve.

Jos lapsi ei opi pitämään työskentelyetäisyyttä riittävänä, ensisijainen konsti on opettaa hänet, vakituisesti leukaansa käteen nojaamalla saamaan pulpetista kyynärvarren etäisyys. Myös lasten makaaminen vatsallaan lattialla television edessä näyttää olevan melko vallitseva tapa, ei lainkaan suositeltava, koska se tapahtuu usein kovin lyhyeltä etäisyydeltä.

Aivan ylivoimainen konsti on akkommodaation lepuuttaminen kauas, ”haaveillen” ja tarkentamatta nostaa katseensa tekstistä, esim. joka kappaleen jälkeen, neuvo, joka koskee niin lasta kuin aikuistakin. Itsestään selvä asia on hyvä työskentelyvalaistus, vaikkakaan se yksin ei ole ratkaiseva syy myopian kehittymiseen, kuten maallikkopiireissä niin usein epäillään.

Kiinassa, jossa ollaan monessa asiassa edellä, opetetaan lapsia, likinäköisyyden ehkäisemiseksi hieromaan akupunktiopisteitä silmien ympärillä; heillä varmaan kokemusperäisenä oppina. Aivan oikein, koska ne ovat kolmoishermon ulostulopisteitä ja tämä hermohan on myös akkommodaatiossa keskeinen (Panacea ss. 192-3).

china

Tämä juliste kertoo, kuinka oikeita akupunktiopisteitä silmien ympärillä painelemalla voidaan parantaa likinäköisyyttä.

Yömyopia, Nachtmyopie tulee yrityksestä nähdä paremmin pimeässä. Syksyn kaamos, pimeä aika on silmälääkärin painajainen. Pimeä vetää lähellä emmetropiaa olevat akkommodaatiokireyteen ja silloin on yhä vaikeampaa taistella miinusten lisäämistä vastaan ja vähentäminen kohtaa suunnattomia vaikeuksia.

Myös jo selvästi likinäköisillä on syytä huolehtia toimenpiteistä, jotka estävät tilanteen lisäpahenemista ja niitä ovat:

    • Kukaan, ei missään iässä, koskaan saisi lukea kauko-miinuslaseilla; mikään ei kuitenkaan estä käyttämästä alikorjattua miinuslasia kauas.
    • Pitäisi olla ainakin kahdet miinuslasiparit, toiset heikommat, vaihdettaviksi heti kotiin tultua, ellei voi peräti olla laseitta kotona.
    • Näillä heikoilla pitäisi myös pyrkiä tulemaan toimeen päiväajossa, vahvin pari vain pimeäajon varalta.
    • Televisiota katsotaan niin kaukaa kuin voi, niin läheltä kuin vaatii, pyrkien aina siirtämään tuolia vähän kauemmas.
    • Yksi-osaisia, monofokaaleja, miinuslaseja ei saisi olla olemassakaan, mistä seuraa edelleen, että
      • -3.0 –  -4.0 dioptriaan saakka lasien alaosan pitäisi olla joko tyhjä ( = puolilasi, joka on halvin ”kaksiteho, bifokaali” – ks. esimerkit alla) tai sitten alaosa ±0 =, nk. plano-linssi. Näitten arvojen ulkopuolella sitten kaksiteho-kombinaatioita asiaankuuluvin arvoin.
      • Jos ollaan tilanteessa, jolloin kysymykseen tulee pelkkä plus-puolilasi, joita niin paljon näkyy käytettävän (sekin kuuluu vakituisesti päälle), niin kehyksen pitää olla ylhäällä avoin; puomi ylhäällä keskellä näkökenttää on vain haitaksi.

last

Mielellään näin vahvat pikkulapsille heti, kun lähikatselu on alkanut.

har

      Tällainen, esimerkiksi miinuslasien heikentämiseen pyrittäessä.

Lukijan on muutenkin ymmärrettävä, että tässä mainitsemani suuntaviivat ovat karkeita yleistyksiä, jotka sallivat tapaus- ja työolosuhteitten vaatimia sovelluksia.

Kuitenkin, esimerkiksi progressiiviset, (liukuvasti vahvistuvat) lasit, joita niin paljon asiakkaille suorastaan tyrkytetään, ovat kaiken hoidon surma. Niissä ensinnäkin astigmaattiset vääristymät eivät ole vältettävissä; mitä vahvemmat, sitä häiritsevämmät. Toinen suuri, käyttäjän tavallisesti tiedostamaton haitta on se, että kun lasien vahvin osa tulee liukuen vasta alaosassa, niin sen teho usein jää kokonaan katsealueen ulkopuolelle.

Bifokaalin pitäisi olla nk. Executive-linssityyppiä, suora raja ja se mahdollisimman korkeana. Se on kaunis ja huomaamattomin, jos joku sille erikoisesti panee painoa. On kyllä olemassa täysin hyväksyttäviä suuri-alaosaisia muitakin, mutta niissä raja usein näkyy rumentavina ”kynsinä”.

Progressiivisille linsseille hyvä korvaava vaihtoehto ovat trifokaalit, myös Executive-tyyppisinä; niitä tarvitaan vasta vähän iäkkäämpänä (ks. kuva alla).

bifocal

Miinuslasien pitäminen ei ole mikään velvoite, päinvastoin kuin pluslasien, joita ilman ei saisi lainkaan olla. Mutta ihminen on kummallinen: vaikka rukoilisi likinäköisiä olemaan ilman laseja (kuten moni voisi), niin ei ! Kun taas hyperoopit, vaikka rukoilisi heitä pitämään, niin mielellään panevat ne syrjään. Kuinka monelle onkaan vakiohuomautukseni, kun odotan lasien kaivamista esille, että ne ovat väärässä paikassa. Minun jo monen korvissa kaikuva ohjeeni pluslasien käytöstä onkin: ”Yöpöydältä yöpöydälle!”, jonka sitä noudattaneet ovatkin kokeneet voimia tuovaksi.

Nykyinen innostus kerätä käytettyjä laseja kehitysmaihin pelottaa minua. Niistä hyvin suuri osa on juuri miinuslaseja. Kun siellä sitten, ilman riittävää asiantuntemusta vailla oleva henkilö kokeilee miinuksia ja huomaa, että nämähän ”kirkastavat”, hän ihastuu niihin ja näin on pahan kehitykselle annettu sysäys – mutta, kauppa alkaa käydä!!

Käsityksen saamiseksi myooppien fanaattisesta lasisidonnaisuudesta kehotan lukemaan tapauksen No 306 Tetralogiasta ja Case 306 Panaceasta.