Patient wrote to me

After looking at my website, patient NN wrote to me (an excerpt):

I’m sure I wouldn’t be sitting here writing at all without you. I will never forget the 20-kilometre bus journey home from your surgery.
I came to your office with glasses that were -2 Sf, -3 Cyl, and I thought I couldn’t even read number plates, as I had such a bad case of astigmatism. Indeed, I could not see the whole plate to begin with. After rather a lot of itching, the persistent cramp relaxed, and to my surprise I was able to read the numbers. The doctor was not perfectly happy with me, as I mixed up the numbers 3 and 8. Apparently I was an interesting and open-minded patient, as I was made sit on the chair for two and a half hours.
My front was soaking wet from the water running down from my eyes. The doctor asked me to look at the glasses on my nose that had given me the visus of 1. They had +2 lenses.

On the way home I did not put the old glasses on my nose, as I understood my problem.
To my surprise, I could read the newspaper of the person sitting in front of me – without glasses. For a few days I felt wonderfully relaxed and happy. But the spasm gradually deteriorated. I found the new glasses satisfactory, however. Acquaintances travelling on the same bus said I looked more relaxed and no longer so tense.

This took place some 28 years ago, but these events were etched on my memory forever. I am now 72 and feel healthy and active. I still have small scars on my forehead as a souvenir of three careers.
But what indeed is the value of my real hyperopia?

She relates further:
My own optician – when I said that these glasses make my back sore – just laughed at the idea of the glasses affecting my back.
He did not get it.

Käytyään nettisivustollani potilas, Herra NN, (laboratorio insinööri) kirjoitti minulle äskettäin (tammik. 2009) tervehdyksessään mm.:

En varmaan kirjoittaisikaan tässä ilman teitä. En koskaan unohda bussimatkaa, kun tulin vastaanotoltanne  (kotiin, parinkymmenen km:n päähän). Tulin vastaanotollenne lasein -2 Sf, -3 Cyl ja kuvittelin, etten näe rekisterinumeroita,. minullahan on niin paha hajataitteisuus. Enhän nähnyt koko kilpeä aluksi. Melkoisen kutinan jälkeen sitkeä kramppi laukesi ja luin ihmeekseni numerot. Tohtori ei ollut aivan tyytyväinen, kun sekotin numeron 3 numeroon 8. Olin ileisesti kiinostava ja ennakkoluuloton potilas, koska minua istutettiin tuolissa 2,5 tuntia. Rinnukseni olivat aivan märät silmistä vuotaneesta vedestä. Tohtori pyysi katsomaan silmilläni olevia laseja, joilla olin saavuttanut visus 1. Niissä oli +2 linssit.

Kotimatkalle en pannut vanhoja laseja nokalleni, ymmärsin ongelmani. Ihmeekseni luin edessä istuvan sanomalehteä – ilman laseja. Muutaman päivän minulla oli ihmeellisen rento olo ja nautittava olo. Mutta sitten kramppi hiljalleen lisääntyi. Tulin kuitenkin uusilla laseilla tyydyttävästi toimeen. Bussissa kulkevat tutut sanoivat, että olen muuttunut rennon näköiseksi, en näytä enää kireältä.

Tämä tapahtui noin 28 vuotta sitten, mutta tapahtumat ovat jääneet mieleen ikuisina mielikuvina. Nyt olen 72 ja tunnen itseni terveeksi ja aktiiviseksi. Otsalla on vielä pienet arvet muistona kolmesta urasta. Mikä onkaan todellinen hyperopiani arvo?

Edelleen hän kertoo:
Oma optikkoni, kun sanoin – näistä laseista tulee selkä kipeäksi, naureskeli, että vaikuttavatko silmälasit selkään.
Ei mennyt perille.