Excerpts from correspondence with my colleague Aune Adel

Helsinki, 26 November 1973

Dear Kaisu,
I have given a lot of thought to your book, and been amazed over how well your insights hit the mark. Finally I feel that my own jigsaw pieces of ophthalmologic problems are starting to fall into place. I just returned from Meltola (a sanatorium that she visited for consultations) feeling great, as I really felt that refraction had given me results that were satisfying, at least to myself. I was genuinely surprised to see that the pressures of a glaucoma congestivum subject had gone down by around ten mmHg after I had added the missing +1.50 to both lenses, at the same time ending up with two equal ones. You may guess that I will now address other glaucomas under pilocarpin treatment. It is indeed remarkable that no one has discovered the disadvantages of pilocarpin before… I am curious to find out what I can achieve with a couple of troublesome pairs of eyes…

But I am disgusted to see that our colleagues are so unwilling to give up their deep-rooted beliefs. I must admit that I have myself had my doubts and been happy with retinoscopy, although I have often seen that in another year, the cylinder can be quite the opposite, or gone altogether. Happy, however, is the wrong word. On the contrary, just as you said, I was not happy with the results, even if I did feel that the refractions were more or less correct, as I still believed in my retinoscopy. As you well know, your book has caused great irritation in many of our self-assured colleagues. They know that they are right. Time will tell that Kaisu beat us all to it by miles.

By the way, as far as my own ‘”myopea” is concerned, I used to think that with my visus of one, I was a regular myope. Only in the last few years (at the age of 50-53) have I noticed my eyes stringing in the evenings, and I have not been able to read. I get tired and have to put the book away before I’ve even started. Yesterday, Sunday, I wore +2 glasses around the house all day (even though I had go give up playing music, as I could not see the fingering numbers). In any case, today I have been quite energetic, although in the past, every time I left Meltola my eyes were closing half way home and I was nearly falling asleep; even now, in the evening, I am quite bright, and my usual tiredness that has afflicted me all my life (and which I have consequently thought pathological) is gone. If only I did not have to wear the minus glasses at work I would be feeling better still. I have not yet received my Executives.

By the way, I have recently not increased the minuses in the glasses of a single patient. By applying a few drops of Cyclogyl to finish with I have been able to demonstrate that the old glasses will give them at least as good a visus as those slightly stronger ones that they thought they needed. To my surprise, after “Cycloplegia” I have observed with all those I have examined so far that after a full dose of drops, they have no trouble reading text with their own glasses from a distance of 30-40 cm, corresponding to a visus of one. In other words, they all suffer from an accommodation spasm which only relaxes enough to give them the same distance visus with their own glasses as they would have with a slightly stronger pair. In my opinion, this is proof of pseudomyopia. But how can I explain to the patients that they should not wear minus glasses at all.


2 December
Yesterday at the company’s Christmas party I got talking to a surgeon and happened to mention the ideas of Tetralogia. He had already heard about your book and wished to read it. … He showed more understanding than many of our ophthalmologist colleagues (and told me he had heard from a physiatrist how the wearers of minus glasses kept coming for headache treatments after getting stronger prescriptions). I, too, have always been irritated by myopes who complain about headaches. They should, logically speaking, be free of headaches, and hence the false conclusion: the eyes cannot be the cause of your headaches.)

Yes, Kaisu, we have a lot to thank you for. You have indeed achieved more than our whole science of ophthalmology all put together so far. From here, it will be good to carry on.

I would love to come and let you examine me some time. I would not like to take a lot of your time, but I believe a basic examination would be a good idea (with one eye, I can see “soot particles”, so I started suspecting vitreous ablation – that could indeed be possible).
With love,




Christmas 1973

Dear Kaisu,
thank you for taking the time to write despite your pneumonia. I ran into Heta at Stockmann’s last Saturday, and she was really surprised that you were able to come and spend that long evening with us. I am just as convinced as you are that you put your health at risk by writing Tetralogia and looking after your patients. I admire and marvel at your work, which has untold significance, not only to us ophthalmologists – I hardly dare honour myself with the title, as I have caused so much harm by my ignorance – but more than anything to the suffering mankind (this without any attempt at sounding pathetic).

After finally understanding the idea I have seen that all my patients really are variations of the same theme. It is heart-rendering to see in my chair a girl aged 15 or 16 who has worn minus ad 5.50 glasses since she was 9 and who already has irrevocable, irregularly shaped atrophic white areas in the eye fundus. And what is worse, she is so fixated to her glasses that she will not give them up, not even while she is waiting for cycloplegia. I only wish from the bottom of my heart that I can keep her until my other colleagues see the truth. I so enjoy my work when I know what I am doing, can get results and be certain about them. You were of course right in assuming that it was high time for Maadi (her daughter) to wear plus glasses (at 10 years of age). One of her eyes had already tightened to +0.5, the other remained at +1.50. I examined at the same time a couple of other girls in her class, and they all now wear +1.50 glasses to start with. Both had often complained of headaches. I should have picked up on it ages ago. In a manner of speaking, they read twice as much as the others, all subjects both in French and Finnish, write a lot and spend a lot of time on their homework. Maadi loves school and for her own pleasure does maths exercises far exceeding what her teacher asks her to do.


You may guess I have had many chats with my colleagues, but I cannot say I’ve made much progress. It appears very difficult for them to see the forest for the trees. By the way, I was going to mention that when I was teaching the last group of students, I managed to interest some of them. One of the students started carefully asking how you should go about prescribing those cylinders. I said you might as well forget everything about the cylinders, and told them why. I should also say that this started an exceptionally lively discussion, and they asked if I was now teaching them some completely new doctrine. I said, of course, that this idea has already been published, and I would like to think they went to the library to read Tetralogia. Sometimes I wonder about this carefully planned teaching of ours: fragmented details with no content or guidelines. They respectfully listen to the clear-cut and erudite lectures of such as Ahti (Professor Tarkkanen), and I am sure they are convinced that ophthalmology must be something extremely advanced and difficult to understand. I am only so disgusted to witness all the evil that senseless prescriptions have caused. In the US, optometrists – you know, that lower cast – tend to say that the greatest cause for sore eyes and headaches is the ophthalmologist. I only think about the mass examinations of schoolchildren – distance visus, retinoscopy under cycloplegia and a prescription for glasses, all on a single breath. Yesterday I saw a young man studying for the entrance exams of a techincal college who came to Helsinki to get reading glasses. At Lehtinen’s he had got weak minus glasses with a prism, the next colleague said that he needed no glasses (by the way, that was K….o, so not even he has picked up on the basics yet!) and finally, he got plus glasses from me. However, he had already spent hundreds of Finnmarks. I can only say that the patients have more sense than highly educated doctors.

I myself now have my Executives: the top part is -1.75 and the line of the bottom part +1, so high up that when I am looking straight ahead I can immediately go back to the plus side in case I have been obliged to look through the minus section. To my own surprise, I really have in this short time gone down by almost one dioptre. In other words, I wear the plus glasses for using the microscope and ophthalmoscope, which has made the work immensely easier. But as you said, I was rapidly heading down the road of suffering. Unexplained heart cramps, peculiar periodic intestinal cramps (which even led into that gallstone operation) and now, this autumn, insomnia and feelings of anxiety and tiredness that were always with me. The only thing that kept me from relying on psychopharmacological medications was my fear of drugs only releaving symptoms.

It may be too early to say that I am now well, if a follow-up period is required, but in my own mind I am convinced that I have recovered completely, and what a relief it was to know the cause to my symptoms. You are certainly right in that refraction could solve many psychiatric and other inexplicable cases. I am so grateful for my own recovery that I can never find words to describe it. Oh yes, and migraines; I spotted another new medication(?)in Duodecim, with which they claimed they had achieved some kind of results. I myself only a couple of years ago suffered a typical severe attack after going to see a performance of Carmen at the ice hockey stadium. I felt slightly nauseous coming home, but early in the morning I woke up with a dreadful headache and started vomiting. I should have seen that it was caused by the oculovagal reflex, which may have been further provoked by the fact that I was sitting high up near the ceiling and had to strain to see anything on a stage that seemed unnaturally small over too long a distance.

I would suggest that you should write about these reflectory symptoms. It could help untold numbers of patients and doctors. A few days ago in the coffee room a young, athletic otologist colleague of mine mentioned something about having had a severe attack resembling a pyloric spasm and seemed to be very much puzzled by the fact that it had hit him like a bolt from the blue. I asked him straight away it he wore minus glasses. Yes, he did. I said this could even be the reason. He was clearly interested, but wondered when I urged him to do away with his glasses at least when they are not absolutely necessary. But the glasses feel so good, he replied. Well, that’s the whole point. We unhappy pseudos don’t even realize how we tightened ourselves and our autonomic nervous system to the limit. Every word in Tetralogia is so apt that now that I am really reading it I cannot but wonder. What clarity and accuracy of observations, what correct conclusions, and finally a therapy that we knew nothing about, only getting it right sometimes by accident. This is how it feels. Indeed, the share of clear diseases is insignificant both in our field but also in that of internal medicine. But we are content to treat our idiopathic ablations and high blood pressure once the harm has already been done and publish our completely useless scientific studies without even realizing that in actual fact, we have achieved very little. Round and round it goes, and we go along with it.

I am sure I’m exhausting you, but what is in my heart is in my mouth, and it’s great to unburden myself when so far, I cannot get any response here. You may be sure that I will do everything in my power for this cause. It is a great joy and honour to me, with no intention of going all solemn on you.

Now you have to get yourself better, and if I could, I would order you to take a year off, and if I were able to, I would gladly take care of your patients in the meantime.

…Merry Christmas! Thank you for your promise to examine me, as I would be very interested in observing your system on the spot. If you have recovered, I will come to Turku for a study visit some time early next year. Now that I am fairly clear about the general principles, I don’t think that learning would be wasted on me.
So long, Aune




On 20 January 1974, Aune ia. writes:

…and as I have said, I find Tetralogia the most valuable ophthalmologic work I ever read!

(By the way; this “overly smart” colleague of mine told me in some connection that they say in England Duke-Elder knows nothing about refraction!)

I also met (the above-mentioned surgeon) – recently (he had already referred another headache patient to me in the meantime) and said that he now fully understands the state of terrible parasympathetic irritation that asp (accommodation spasm) patients live in.

Only ophthalmologists refuse to understand.

Many thanks for your instructions and unbeatable comment “the cloudier your vision, the sooner you will be better”. I could not put it better myself.



On 12 April 1974, Aune writes: :

I just took a glance at the textbook “Ophthalmology, Principles and Concepts” written by Newell that is very popular at the clinic. I was astounded to see that there wasn’t so much as a chapter dedicated to refraction. Only the examination of visus was described shortly. Ophthalmologists don’t realize they have turned their backs on the most essential thing!
I rechecked it: at the end of the thick book I found a small “chapter” that was not titled refraction but “Optical Defects of the Eye” – in other words, precisely what us ophthalmologist want to see in refraction – and again no clinical symptoms and nothing about the role of accommodation.

Further, on 21 April 1976

…what an experience the day before yesterday as I was watching a ballet performance filmed at the Bolshoi Theatre on TV : I tried my small opera glasses for a few seconds. While I could see the smallest details, I felt such a cramp in my chest that I told Norman about it straight away. He told me at once to put on my glasses, which where right there by my side.Helsingissä 26.11.1973

Olen kovasti pohdiskellut kirjaasi ja ihmetellyt, miten oivalluksesi osuivat kohdalleen. Vihdoinkin tuntuu kuin oman oftalmologisen problematiikan palapelin osat alkaisivat osua kohdalleen. Tulin juuri Meltolasta (parantola, missä hän kävi konsultoimassa) oikein hyvällä mielellä, koska tuntui kuin tosiaan refraktiolla olisin saanut tuloksia ainakin itseäni tyydyttäen. Hämmästyin tosiaan, kun ahdaskulma-glaukoomasuspektin paineet olivat pudonneet kymmenkunta mmHg lisättyäni molempiin laseihin puuttuvat +1.50 ja samalla päästyäni tasalaseihin. Arvaat, että alan nyt purkaa muita pilocarpinin alaisia glaukoomia. Tosiaan on merkillistä, ettei kukaan aikaisemmin ole keksinyt pilon haittaa … Odotan uteliaana, mihin päädyn muutamissa kiusallisissa silmissä …

Mutta on surkeaa, että kollegat eivät tahdo millään luopua piintyneistä uskomuksistaan. Myönnän, että itsekin olen epäillyt ja ollut tyytyväinen retinoskopiaani, vaikka usein olen nähnyt, että vuoden kuluttua sylinteri saattaa olla päinvastainen tai pudonnut pois. Tyytyväinen on kuitenkin väärä sana. Päinvastoin aivan, kuten sanoit, tulokset eivät tyydyttäneet, vaikka refraktiot olivat mielestäni jokseenkin oikeat, koska vielä uskoin retinoskopiaani. Tiedät kyllä, että kirjasi on saanut monet itsevarmat kollegat suorastaan ärtymyksen valtaan. He tietävät olevansa oikeassa. Aika kyllä osoittaa, että Kaisu päihitti meidät kaikki ja vieläpä ylivoimaisesti.

Muuten mitä omaan “myopiaani” tulee, olen luullut olevani ykkösen viisuksineni normaali likinäköinen. Vasta viime vuosina (50 – 53-vuotiaana) olen huomannut iltaisin silmiäni kirvelevän enkä ole iltaisin jaksanut lukea. Tulen väsyneeksi ja kirja putoaa pois ennen kuin olen päässyt kunnolla alkuun. Eilen sunnuntaina käytin täällä kotona +2 laseja koko ajan (tosin soittamisesta oli pakko luopua, koska sormijärjestysnumerot eivät näkyneet). Joka tapauksessa tänään olen ollut aivan virkeä, vaikka aina ennen Meltolasta lähtiessäni puolimatkassa silmät tahtoivat painua kiinni ja olen nukahtamaisillani; vielä nyt illallakin olen virkeä ja tavanomainen väsymykseni, josta olen kärsinyt koko ikäni (ja jota olen pitänytkin patologisena), on poissa. Kun vain ei tarvitsisi pitää miinuksiani työssä, olisin vielä paremmassa kunnossa. En ole vielä saanut Executivejani.

Muuten nyt olen ollut vahvistamatta yhdenkään potilaan miinuslaseja. Tiputtamalla lopuksi Cyclogyliä olen saanut näytetyksi. että vanhat lasit ovat ainakin yhtä hyvän visuksen antajia kuin ne vähän vahvemmat, joita he luulivat tarvitsevansa. “Cygloplegian” jälkeen olen hämmästyksekseni huomannut kaikilla tähän saakka tutkimillani, että täyden tiputuksen jälkeen he vaivatta lukevat omilla laseillaan tekstiä vastaten ykkösen visusta, 30-40 cm:n etäisyydellä. Toisin sanoen kaikilla on akkommodaatiospasmi, joka ei laukea kuin sen verran, että visus kauas on omilla laseilla jokseenkin sama kuin vähän vahvemmilla. Mielestäni tämä todistaa, että kyseessä on paseudomyopia.


2.12. Eilen firman pikkujoulussa jouduin erään kirurgin … kanssa puheisiin ja tulin maininneeksi Tetralogian ideoista. Hän oli jo kuullut kirjastasi ja toivoi saavansa sen luettavakseen … Hän osoitti enemmän ymmärtämystä kuin monet silmäkollegat (ja kertoi kuulleensa erään fysiatrin kertoneen, kuinka miinuslasien käyttäjät saatuaan vahvemmat lasit olisivat tulleet hoitoon päänsäryn takia). Minuakin on aina ärsyttänyt, että likinäköiset valittavat päänsärkyä. Heidänhän piti kaiken järjen mukaan olla vapaat päänsärystä ja siis virhe päätelmä: päänsärkynne ei voi johtua silmistä – oli valmis.)

Niin Kaisu, paljosta saamme olla sinulle kiitollisia. Olet todella saanut aikaan enemmän kuin koko oftalmologiamme tähän saakka. Tästä on hyvä jatkaa

Tulisin joskus mielelläni tutkittavaksesi. En haluaisi viedä paljon aikaasi, mutta luulisin, että olisi hyvä saada pohjatutkimus ( näen toisella silmällä “nokihiukkasia”, niin että aloin epäillä lasiaisablaatiota – sehän olisi mahdollista).

Sydämellisin terveisin




Jouluksi 1973

Kiitos että pneumoniastasi huolimatta jaksoit kirjoittaa. Törmäsin Hetaan viime lauantaina Stockmannilla ja hän todella ihmetteli, että silloin jaksoit tulla ja istua pitkän illan. Olen yhtä vakuutuunut kuin itsekin siitä, että terveyttäsi uhmaten olet Tetralogian kirjoittanut. Ihailen ja ihmettelen työtäsi, jolla on arvaamaton merkitys, ei ainoastaan meille oftalmologeille – en oikein kehtaa itseäni kunnioittaa sillä nimellä, niin paljon haittaa olen tietämättömyydelläni aikaansaanut – vaan ennen kaikkea kärsivälle ihmiskunnalle (tämä ilman vähintäkään pateettisuutta).

Vihdoin viimein idean tajuttuani olen havainnut, että kaikki potilaani ovat todellakin saman teeman variaatioita. Oikein sydäntäni kouristaa, kun tutkimustuoliin istahtaa 15 – 16-vuotias tyttö, joka 9-vuotiaasta on saanut miinuksia ad 5.50 ja jolla silmänpohjassa on jo auttamatta vaaleita venymisläiskiä ja mikä pahinta, on niin fiksoitunut laseihinsa, ettei tahdo luopua niistä edes cykloplegian odottamisajaksi. Toivon vain hartaasti, että saisin pitää hänet niin kauan, että muutkin kollegat ovat asiasta perillä. On niin hauska tehdä työtä, kun tietää, mitä tekee ja että voi saada tuloksia ja voi olla varma niistä. Olit tietenkin oikeassa, että Maadin (tytär) oli jo korkea aika saada pluslasit (10 v). Hänellä toinen silmä oli jo ehtinyt kiristyä +0.5:een, toinen otti vielä +1.50- Saman tien tutkin pari muuta tyttöä hänen luokaltaan ja kaikilla on nyt aluksi +1.50 o.a. Näillä molemmilla on usein ollut päänsärkyä. Olisi pitänyt jo aikoja sitten huomata syy. He lukevat tavallaan kaksinkertaisen määrän, kaikki aineet sekä ranskaksi että suomeksi, kirjoittavat paljon ja tekevät paljon koulutehtäviä. Maadi on innostunut koulusta ja huvikseen tekee matematiikan tehtäviä pitkälle yli annetun määrän.

Arvaat, että olen paljon jutellut kollegojen kanssa, mutta en voi sanoa edistyneeni. Vaikea on näköjään nähdä metsää puilta. Muuten ajattelin kertoa sinulle, että viimeiselle kandiryhmälle opetusta antaessani sain jopa aikaan kiinnostusta. Eräs kandi alkoi varovasti kysellä, että mitenkähän niitä sylintereitä on syytä määrätä. Sanoin, että voitte yhtä hyvin unohtaa sylinterit kokonaan ja kerroin, miksi. Voisinpa sanoa, että siitä alkoi yllättävän vilkas keskustelu ja he kysyivät, että esitänkö nyt jotain aivan uutta oppia. Sanoin tietenkin, että tämä on jo julkaistu, ja luulenpa, että he menivät kirjastoon Tetralogiaa lukemaan. Mitä tämä hienosti järjestetty opetuskin on? Pientä detaljitietoa ilman mitään sisältöä ja suuntaviivoja. Kunnioittavasti he kuuntelevat esim. Ahdin (prof. Tarkkanen) selkeätä ja niin kirjaviisasta esitystä, että varmasti ovat vakuuttuneita, että oftalmologia on jotain valtavan hienoa ja käsittämätöntä. Nyt on vain niin surkeaa katsella, miten paljon pahaa järjettömät lasireseptit aikaan saavat. USA:ssa sanovatkin optometristit – tiedät kai sen alemman kastin – että suurin syy silmä- ja päänsärkyihin ovat oftalmologit. Ajattelen vain koululaisten massa tutkimuksia – visus kauas ja retinoskopia cycloplegiassa ja lasimääräys samassa hengenvedossa. Eilen minullakin oli eräs tekn. kouluun lukeva nuorukainen, joka tuli hakemaan Helsingistä lukulaseja. Lehtisen putiikista tuli heikot miinuslasit prismoineen, seuraava kollega sanoi, että mitään laseja hän ei tarvitse ( K……..o muuten!), joten ei hänellekään vielä ole perustieto valjennut) ja sitten lopulta minulta pluslasit. Mutta rahaa oli jo kulunut satoja markkoja. Täytyy sanoa, että potilaat ovat fiksumpia kuin korkeasti oppineet lääkärit.

Itselläni on nyt Executivet : yläosa -1.75 ja alaosa +1 niin korkealla, että suoraan eteen katsoessani voin heti panna plussaa päälle, jos on ollut pakko katsoa miinuksen kautta. Olen omaksi hämmästyksekseni tosiaan päässyt jo näin lyhyessä ajassa melkein yhden dioptrian vähemmälle. Nyt siis mikroskopoin ja oftalmoskopoin plussan avulla ja työ on valtavasti helpottunut. Mutta niin kuin sanoit, omista tapauksistani olin jo hyvää vauhtia kehittymässä kärsimystapaukseksi. Selvittämätön sydänkouristus, omituiset ajoittaiset suolistokrampit, (siitä sappileikkauskin silloin) ja nyt tänä syksynä unettomuus sekä aina vaivaava ahdistuksen tunne ja väsymys. Se, etten alkanut käyttää psykofarmakoita johtui oireita helpottavien lääkkeitten kammostani.

On ehkä liian aikaista sanoa, että nyt olen terve, jos vaaditaan seuranta-aikaa, mutta itse olen vakuuttunut täydestä parantumisestani ja mikä helpotus, kun tietää, mistä oireet johtuvat. Olet oikeassa, että varmasti psykiatriset ja monet selittämättömät tapaukset selviäisivät refraktiolla. Olen niin kiitollinen omasta selviämistäni, etten koskaan voi sitä sanoin kuvata. Niin ja migreeni Duodecimista luin taas jostakin uudesta lääkkeestä (?) jolla on saatu jotain tuloksia muka. Itselläni oli vielä pari vuotta sitten aivan tyypillinen vaikea kohtaus oltuani katsomassa jäähallissa Carmen – esitystä. Olin lievästi huonovointinen kotiin tullesani, mutta aamulla aikaisin heräsin valtavaan päänsärkyyn ja aloin oksentaa. Olisi jo pitänyt huomata, että syynä oli oculovagaalinen refleksi, jota ehkä vielä provosoi se, että istuin korkealla katon rajassa ja jouduin ponnistelemaan nähdäkseni jotain ylipitkältä etäisyydeltä lavan näyttäessa luonnottoman pieneltä.

Ehdottaisin, että kirjoittaisit näistä reflektoorisista oireista. Siittä hyötyisivät arvaamattoman monet potilaat ja lääkärit. Pari päivää sitten kahvihuoneessa eräs nuori, urheileva kollega mainitsi jotain vaikeasta pylorusspasmin tapaisesta kohtauksestaan ja tuntui kovasti ihmettelevän, koska se oli tullut kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kysyin heti, olivatko hänen lasinsa miinusta. Kyllä olivat. Sanoin, että siinä ehkä onkin syy. Hänkin oli selvästi kiinnostunut, mutta ihmetteli, kun kehotin häntä jättämään lasit kokonaan pois ainakin silloin, kun ei ole välttämätöntä. Mutta kun lasit tuntuvat niin miellyttäviltä, oli vastaus. Siinäpä se pointti onkin. Me onnettomat pseudot emme edes tiedä, miten kiristämme itseämme ja autonomista hermostoamme äärimmilleen. Jokainen sana Tetralogiassa on niin oikeaan osuva, että nyt sitä todella lukiessani vain ihmettelen. Mikä havaintojen tarkkuus ja osuvuus, miten oikeat päätelmät ja vihdoin terapia, josta emme tienneet mitään emmekä osuneet oikeaankaan ehkä muuten kuin vahingossa. Näin vain tuntuu. Onhan tosiaan selvien tautien osuus sekä meidän, mutta myös sisätautien alueella sittenkin häviävän pieni. Mutta me vain hoidamme idiopaattisia ablaatioitamme ja verenpaineitamme sitten, kun vahinko jo on tapahtunut, julkaisemme täysin turhia tieteellisiä tutkimuksiamme emmekä edes huomaa, että oikeastaan saamme hyvin vähän aikaan. Karuselli pyörii ja me sen mukana.

Varmaan väsytän sinua, mutta sydämen kyllyydestä suu puhuu, ja kun toistaiseksi en saa täällä mitään vastakaikua on hyvä purkautua. Voit olla varma, että tulen tekemään voitavani asian hyväksi. Se on minulle suuri ilo ja kunnia sanottuna ilman mitään tarkoitusta heittäytyä juhlalliseksi.

Nyt on sinun itsesi päästävä kuntoon ja jospa voisin, määräisin sinut vuoden lomalle ja jos voisin ja pystyisin, ilomielin hoitaisin potilaasi sinä aikana.

… Hyvää joulua! Kiitos että lupasit vielä tutkia minut paikan päällä. Jos joskus ensi vuoden alkupuolella olet voimissasi tulisin opintomatkalle Turkuun. Nyt kun olen jo melko tarkkaan perillä … suuntaviivoista, luulisin ettei oppi menisi hukkaan.
So long. Aune



20.01.1974 Aune Adel kirjoittaa mm.:

….ja kuten olen jo sanonut, pidän Tetralogiaa arvokkaimpana otlamologisena työnä, mitä koskaan olen lukenut

(Muuten tämä “ylifiksu” kollega kertoi jossain yhteydessä, että Englannissa sanotaan, että Duke-Elder ei tiedä refraktiosta mitään!)

Tapasin myös – (edellä mainitun kirurgin) – äsken (hän on jo ehtinyt lähettää toisenkin päänsärkypotilaan tässä välillä) ja hän sanoi, että hän täysin ymmärtää nyt, millaisessa hirveässä parasympaattisessa ärsytystilassa asp (akkommodaatiospasmi) potilaat ovat

Oftalmologit vain eivät tajua mitään.

Paljon kiitoksia ohjeista ja pistämättömästä kommentista “mitä sameammin näet, sen nopeammin paranet”. Paremmin ei voi asiaa ilmaista.


12.04.1974 Aune Adel kirjoittaa mm. :

Vilkaisin äsken klinikalla suosittua Newellín kirjoittamaa oppikirjaa “Ophthalmology, Principles and Concepts”. Olin aivan ällistynyt, sillä refraktiosta ei ollut edes omaa lukua. Vain visuksen tutkiminen oli lyhyesti selvitetty. Oftalmologit eivät tajua hylänneensä kaikkein oleellisimman!
Tarkistin asian uudelleen: paksun kirjan lopusta löytyi pieni “chapter”, nimenä ei ollut refraktio vaan “Optical Defects of the Eye – siis juuri se, minkä meikäläiset haluavat nähdä refraktiossa – ei taaskaan kliinisiä oireita eikä akkommodaation osuutta.

Edelleen 21 04 1976

…olipa kokemus, kun toissapäivänä katsoin TV:ssä suoraa Bolshoi-teatterissa filmattua balettiesitystä ja kokeilin parin sekunnin verran pientä teatterikiikariani. Samalla kun näin pienimmätkin yksityiskohdat, kouraisi sydänalassani niin, että sanoin siitä heti Normanille. Hän sanoikin heti, että pane lasit päällesi ja ne olivatkin vierelläni.