AN INSIGHT THAT COULD SAVE THE WORLD

The summary of the past 40 years.

Consequences of a misjudgement made by first evaluators,
thought to be experts.

Yesterday (3/3) it finally occurred to me how difficult it is to thoroughly understand the phenomenon of accommodation.

When a German author of Myopia Manuals, a physicist I thought had understood the idea, announced that he did not believe that all of myopia was due to accommodation, it was a complete knockout to me.

I felt his announcement was crushing. This sort of talk by people who do not understand the physiology of myopia has by him even been termed “bullshit”. He has summarised more than 1,000 studies that are supposed to illuminate the development of myopia, as the readers have believed and billions continue to believe.

I know those I work with better than they can believe.
The only person who fully understood this issue was my late colleague born in 1920, a highly intelligent ophthalmologist Aune Adel, who understood everything after the first reading. And yet she reported that it took her a year to get a grip of her patients. A year that she would never forgive herself.

In her own case she managed to release a myopia of at least 3.5 dioptres. Before that life thretening events had already taken place.

The idea is also well understood by her strongly hyperopic daughter, as Aune spent a lot of time explaining it to her. She has also extended a helping hand to her myopic friends. But not having herself experienced myopia, she is hardly able to advise myopes in every problem they encounter.

Matti Saari, a Professor of Ophthalmology, also grasped the new idea very well as it was explained to him. However, he has consulted me in these questions when writing his textbooks, as he has not mastered all problems that may occur, and as the “experts” he relies on in other questions mainly represent the old optical “mantra”.

The critic and Principal Researcher Bobby Matherne attracted my attention with his writings about Nobel prize winners so I contacted him. He understands authors’ messages, and as a word wizard summarises them in his insurmountable style. Even the blurb he wrote for my book, “Learn to Understand & Prevent Myopia”, is indicative of this fact: “These book covers are a lesson in themselves”. But as he only started relieving his own accommodation spasm at a relatively advanced age, it was not such a major event for him as it would have been for a younger organism with all its flexibility.

My “right hand” in Finland, a dentist who contacted me in 2005, understood the physiological aspects, apparently due to his previous studies, but because of his devilishly demanding profession he may have been forced to compromise on working distances. However, he achieved a release of several dioptres.

The interest worldwide is enormous and the number of calls for help is immense as the prevailing misjudgements are appalling. I have even come across incorrect assessments in excess of 9 dioptres in reading glasses, and that for a student!

In young children aged under 3, in whom the accommodation spasm may reach up to 30 dioptres, the extent of the spasm cannot even be estimated.

My website and my five books naturally contain each significant point, but this does not seem to be enough. Firstly, there is no-one who would take the time to digest simple new information, going back to it often enough and studying it at a sufficiently slow pace to internalise it as their mental capital. In addition, every such person should be flanked by an adviser who has mastered the practice – and such persons simply do not exist.

Each one will just have to try and follow the advice, and through experience reach results that give them relief.

Especially when easing out of minuses, progress requires patience, tolerance of reasonable blurriness at distance, preferably several pairs of glasses for different distances in the early stages – and determination.Sain eilen lopullisen iskun, miten vaikea akkommodaatiotapahtuma on läpikotaisin ymmärtää.

Kun saksalainen Myopia Manualien kirjoittaja, fyysikko, jonka luulin ajatuksen oivaltaneen, ilmoitti, ettei hän ihan kaiken usko olevan akkommodaatioperäistä, oli se täydellinen knock out.

(Siihen vastasin ainoastaan, että totta kai jokainen meistä tietää, että on olemassa, aivan pieni, anomaalisten, synnynnäisten (lähinnä malignien) myopioitten määrä.)

Kun hän, joka on referoinut yli 1000 työtä, joitten on kuviteltu, ja miljardit edelleen kuvittelevat, valaisesvan myopian kehitystä, on jopa käyttänyt nimitystä “bullshit” tuollaisista pheista, jotka eivät akkommodaation fysiologiaa ymmärrä, koin ilmoituksen murskaavana.

Minä tunnen yhteistyötoverini, paremmin kuin he voivat uskoakaan.

Asian 100 % ymmärtävä on vain edesmennyt kollegani, 1920 syntynyt, huippuälykäs , oftalmologi Aune Adel, jolle kaikki selvisi ensi lukemalla. Ja kuitenkin hän kertoo, että häneltä meni vuosi, ennenkuin hän sai otteen potiaasta. Vuosi, jota hän ei koskaan antanut itselleen anteksi.

Itseltään hän ehti purkaa vielä ainakin 3.5 D:n myopian, koettuaan sitä ennen suorastaan henkeä uhkaavia tilanteita.
Hyvin ymmärtää myös hänen vahvasti hyperooppinen tyttärensä, jolle Aune oli paljon selittänyt ja joka on paljon auttanut myös myooppeeja tovereitaan, mutta itse myopiaa kokemattomana, tuskin osaa myooppeja joka pulmassa neuvoa.

Oftalmologian professori Matti Saari on hyvin emmärtänyt selitetyn uuden asian, mutta Oppikirjojaan kirjoittaessaan kuitenkin konsultoinut, näissä asioissa minua, koska ei hallitse kaikkia esiintulevia probleemeja ja hänen, muissa asioissa käyttämänsä “asiantuntijat” ovatlähinä sen vanhan, optisen “mantran” edustajia.

Kriitikko, Principal Researcher Bobby Matherne kiinnitti huomiotani kirjoituksillaan Nobelisteista ja siten “tapasimme”. Hän ymmrtää sanomat ja sanataiturina referoi ne ylittämättömästi ( insurmountable). Siitä kieliii jo hänen, mm kirjani “Learn to Understand & Prevent Myopia” takakannen teksti: “These book covers are a lesson in themselves”. Mutta suhteellisen iäkkäänä akkommodaatiospasmin purkamisen aloittaneena, hän ei ole joutunut läpikäymään tapahtumaa kovin laajana eikä nuoren elimistön tavoin joustavasti peräänantavana.

Suomalainen oikea käteni, hammaslääkäri, joka 2005 otti yhteyttä, ilmeisesti opintojensakin tukemana on hyvin ymmärtänyt fysiologian, mutta pirullisen vaativan ammattinsa vuoksi lienee ollut pakko tinkiä työetäisyyksissä, kuitenkin saavuttaen usean dioptrian laukeamisen.

Kiinnostus maailmalla ja avunhuutojen määrä on valtava, koska virhearviot ovat pöyristyttäviä. Lukulaseissa on toedettu virhearvioita vajauksissa plussuuntaan, opiskelevalla, jopa yli 9 dioptriaa!

Pienillä, alle 3-vuotiailla lapsilla, joilla akommodaatiospasmi voi saavuttaa jopa 30 dioptriaa, ei spasmin määrää voi edes arvioida.

Sivustollani ja viidessä kirjassani on toki aivan jokainen merkitsevä asia sanottuna, mutta se ei näytä riittävän. Ensinnäkin, ei ole sellaisia ihmisiä, jotka tarpeeksi toistuvasti ja riitttävällä hitaudella jaksaisivat ykinkertaista, uutta tietoa sulatella, sisäistäekseen ne päomakseen, Jokainen tarvitsisi sen lisäksi, vierelleen, asian hallitsevan neuvojan – Ja niitä kun ei, yksinkertaisesti ole.

Jokaisen pitää vain yrittää, toimia neuvojen mukaan ja kokemuksn kautta päästä itseään lepuuttavaan tulokseen.

Edistyminen vaatii, varsinkin miinuksia purettaessa, kärsivälliyyttä, sietää kohtuullista kauas näkemisen hämäryyttä, mielellääm useita laseja eri etaisyyksille, purkamisen alkuvaiheessa . ja päättäväisyyttä.

Itse en kohta enää ole neuvomassa, mutta lukekaa ja seuratkaa ohjeitani!