About the Current Culture of Spectacles

What on earth has caused this regression in the last few decades – not only in Finland but even further out – that has been the downfall of the spectacles culture, which already was looking rather good! Vast quantities of people are seen nibbling at their frames and sucking their temples, predominantly consisting of VIP persons, generally men.

sangat

Everyone afflicted by presbyopia, or old age vision, completely regardless of what they started with, should in the name of their own health constantly wear bifocals (or alternatively multifocals, the optics and benefits of which are however not ideal, or for more aged persons trifocals) at the very least when they are giving a presentation or attending a meeting, perusing documents. Wearing bifocal or multifocal glasses also eliminates the need to keep swapping one’s arsenal of specs or, as seems already have become a fashionable trend, letting the reading glasses slide down one’s nose. This is something I see as a desire to draw attention to one’s excellent distance vision. With the above-mentioned glasses, you would always have the right focus where you need it.

The lower the threshold for starting to wear glasses the better (at the age of 40 to 45 years). As regards our health and the ease of getting used to glasses at least, the very dumbest attitude is putting it off until it is absolutely unavoidable.

If you happen to be one of those rare people who, when looking out into the distance, do not need even a slight plus correction, you could have plus minus zero in the top section, or a plano glass; the main thing is that the necessary plus lower section is always there, or if you are myopic and find it easier to read without glasses, then you should have a similar plano glass in the lower section.

The main thing is that such as people attending to a lecture need not constantly be disturbed by the speaker pulling his or her glasses up and down his nose or swapping them.
I cannot help but wonder that, as much as we hear about the building up and polishing of the images of public personalities, this essential area seems to have escaped notice. But the reason for this can to no small degree be attributed to my own profession: ophthalmologists should play a leading role in guiding people in this matter.
If these people could themselves see how disturbing this kind of behaviour is and how much it undermines their credibility, they would certainly hasten to put the matter to rights.

Personally, when I am forced to watch a speaker who keeps pulling his or her glasses up and down numerous times, I for one lose my concentration on the actual message.

And how tortuous it is to see speakers who, squinting their faces, try to cope with their printouts, images etc. despite their defect. By squinting your eyes and frowning it is possible to achieve a so-called stenopaic, pinhole, which will get you through even the smallest print, but what is the price? It most definitively will not make anyone look younger. A restful expression and a peaceful countenance are a much more pleasant sight.

In addition to this aesthetic problem, I cannot stress enough the great importance appropriate glasses have for the wellbeing of the whole body and autonomous balance. This theme would deserve a whole book dedicated to it.

A “manager” waving his glasses about by the temple and leaning back his chair may think he gives a relaxed and pleasant impression but – civilised people will not eat their frames!

Turku 6 September 2007

Kaisu ViikariMikä ihmeen taantuma on viime vuosikymeninä päässyt tärvelemään jo hyvällä mallilla olleen silmälasikulttuurin, ei yksin meidän maassamme, vaan yleisemminkin! Pokanpurijoitten ja sankojen imijöitten joukko on suunnaton, vallitsevasti nimenomaan VIP-henkilöitten muodostama, parhaasta päästä miesten.

sangat

Jokaiselle ikänäköiselle, presbyoopille, täysin kunkin lähtökohdista riippumatta, kuuluvat, jo terveyttäkin ajatellen, kaksiteholasit, bifokaalit, vakituisesti päähän (vaihtoehtoisesti monitehot, joitten optiikka ja hyöty ei suinkaan ole ideaali, tai iäkkäämmille kolmitehot, trifokaalit), vähintään silloin, kun pidetään esitelmää tai ollaan neuvotteluissa, asiakirjojen parissa.

Kaksi- tai moniteholaseja käyttäen ei myöskään ole tarvetta vaihdella koko lasivarastoaan tai harrastaa, melkein jo muoti-ilmiöksi muodostunutta tapaa, roikottaa lukulaseja nenällään. Olen tulkinnut sen jonkinlaiseksi erinomaisen kaukonäön korostamiseksi. Edellä selostamissani laseissa oikea teho on aina kohdallaan.

Mitä vähäisemmästä tarpeesta ikälasien käyttö aloitetaan, sitä parempi (40-45-vuotiaana). Ei voi, ainakaan terveyden ja laseihin totuttautumisen kannalta, olla tyhmempää asennetta kuin asian siirtäminen viimeiseen pakkoon.

Jos laseitta ikänäön saavuttanut sattuu kuulumaan harvinaiseen joukkoon, jolle kauas ei kuuluisi edes vähäistä pluskorjausta, hän voi käyttää puolilaseja tai bifokaaleja, joissa yläosa on plus-miinus nolla (plano-lasi), pääasia, että tarvittava plusalaosa koko ajan on tarjolla. Jos taas likinäköinen, myooppi, parhaiten lukee laseitta, hänelle kuuluu silloin vastaavanlainen plano alaosa tai miinus-yläosainen puolilasi. Puolilasi on halvin ”bifokaali”.

Pääasia, ettei esim. esitelmän kuuntelijoitten koko ajan tarvitse kiusaantua lasien edestakaisesta tempomisesta tai vaihtamisesta.

Joutuu ihmettelemään, että niin paljon kuin julkisuuden henkilöitten imagoa kuulemma korjaillaan ja hiotaan, että tämä oleellinen alue näyttää jääneen huomiotta. Mutta syy siihen ei suinkaan vähässä määrin lankea oman ammattikuntani kontolle. Silmälääkäreille ensisijaissti kuuluu ohjaus tässä asiassa.

Jos nämä ”narsistelijat” olisivat itse näkemässä, miten häiritsevää sellainen esiintyminen on ja miten paljon se verottaa heidän painoarvoaan, he varmaan kiirehtisivät asian korjaamaan. Kun itse joudun katselemaan esiintyjää, joka lukemattomia kertoja edestakaisin tempoo lasejaan, niin ainakin minulta häviää rauha keskittyä sanomaan.

Ja miten piinallista on katsella esiintyjää, joka naamaansa rypistellen, vajauksensa kanssa yrittää selviytyä teksteistään, kuvistaan jne. Luomirakoa siristämällä js otsaansa rypistäen on aina mahdollisuus saada aikaan n.k. stenopus-reikä, jolla kyllä onnistuu selviämään pienestäkin tekstistä, mutta millä hinnalla, ei ainakaan nuoiremmalta vaikuttavalla!

Kauneninta on levollinen ilme ja rauhalliset kasvot.

Tämän esteettisen osuuden lisäksi ei voi kyllin korostaa, miten suuri merkitys asiaan kuuluvilla laseilla on koko elimistömme hyvinvoinnille ja autonomiselle tasapainolle. Se teema on kokonaisen kirjan arvoinen.

Lasejaan sangoista kieputteleva”johtaja”, tuolinsa takakenossa, kuvittelee ehkä antavansa itsestään rennon ja leppoisan vaikutelman, mutta – sivistynyt ihminen ei syö pokiaan!

Turussa, 6. syyskuuta 2007.

Kaisu Viikari