About Science

ABOUT SCIENCE

How often you hear people enthusing about scientific evidence! We have seen the results this has achieved. Hundreds and again hundreds of myopia and myopia prevention congresses have been about nothing but exchanging statistics, without a single bit of progress. This is self-deception, because accommodation strain cannot be translated into formulae, as there are too many variables involved in the examination. We must use a much more simple approach as well as common sense, and the results will be rewarding. Quantitative and scientifically exact measurement of accommodation strain is simply impossible! It can perhaps partly be illustrated by the following demonstrative test.

Professor Meesmann examined the refraction of the eye using a cat’s eye (Experimentelle Untersuchungen über die antagonistische Innervation der Ciliarmuskulatur). Albert von Graefe´s Arch Ophthalmol 1952;152:335-355.

Refraction of the eye sciascopically (retinoscopic, mirror reflection examination) without drops was – 0.5 D.
By stimulating the sympaticus nerves of the neck (which inhibit accommodation) hyperopia went up by 4 – 6 D.
When cranial nerve III, N. oculomotorius, which takes care of active, positive accommodation, was dissected another 3 D of hyperopia was revealed.
If at that stage, in lack of antagonistic forces, the neck sympaticus nerve was further stimulated, the total hyper-opia went up to 10 D.
But, if even the sympaticus nerve was dissected the eye refraction settled back at the original  – 0.5 D.

It is not for nothing that Duke-Elder already on the cover of his book on refraction (1969) emphasizes:
”It remains a simple and essentially non-mathematical presentation of basic principles of the theory and practice of correcting defects in the optical system of the eyes and their associated muscles. Clinical rather than theoretical, it is a thoroughly practical book.” It is worth reading!
However  ”…the book comes nowhere near the  truly non-mathematical viewpoint represented in the present work.”(Panacea p. 9)

TIETEESTÄ

Kuinka paljon intoillaan tieteellisestä näytöstä! Se on nähty, mihin niillä tuloksilla on päästy. Sadat ja jälleen sadat myopia ja myopian preventiokongressit ovat olleet yhtä tilastojen vaihtoa ilman vähäisintäkään edistystä. Se on itsepetosta, sillä akkommodaatiorasitusta ei voida saada kaavoihin, tutkimuksiin liittyy liian monia muuttujia (variables). On käytettävä paljon yksinkertaisempaa lähestymistapaa ja talonpoikasjärkeä ja tulos on palkitseva. Akkommodaatiorasituksen kvantitatiivinen, tieteellisen eksakti mittaaminen on yksinkertaisesti mahdotonta! Sitä ehkä osaltaan valottaa seuraava demonstratiivinen koe:

Professori Meesmann tutki kissansilmällä silmän refraktiota (Experimentelle Untersuchungen über die antagonistische Innervation der Ciliarmuskulatur. Albert von Graefe´s Arch Ophthalmol 1952;152:335-355.)

Silmän refraktio, skiaskooppisesti (retinoscopic, peiliheijaste-tutkimus), tipoitta oli -0.5 D.
Kaulan sympaticushermoa, (joka lamauttaa akkommodaatiota) sähköisesti stimuloimalla hyperopia nousi 4 -6 D.
Kun katkaistiin III aivohermo, N.oculomotorius, joka huolehtii aktiivisesta, positiivisesta akkommodaatiosta, laukesi hyperopiaa lisää 3 D.
Jos nyt, antagonististen voimien puuttuessa stimuloitiin lisää kaulan sympatikusta, nousi kokonaishypertropia 10 D:aan
Mutta jos nyt sitten katkaistiin sympatikushermokin, asettui silmän refraktio alkuperäiseen -0.5.D:aan.

Turhaan ei Duke-Elder jo refraktiokirjansa (1969) kansilehdessä korosta:
“Kysymyksessä on  yksinkertainen ja pääasiallisesti ei-matemaattinen esitys teorian perusperiaatteista ja käytännöstä silmien optisen systeemin ja niihin liittyvien lihasten virheitten korjaamisessa. Kliinisenä, mieluummin kuin teoreettiena, se on läpikotaisin käytännöllinen kirja. Kannattaa lukea!