About Me

600px_kaisu_anthony_landon
Kaisu Viikari & the invaluable translator of Panacea Antony Landon in Angelniemi, Finland in July 2011.
Below is text from pages 199-204 of ‘A History of Ophthalmology in Southwest Finland in the Framework of Finnish Cultural History’
For book orders, mail to: silmahistoria@gmail.com

Tetralogy and Panacea. Accommodation and pseudomyopia research in Turku

K. Matti Saari

MD Kaisu Viikari sets up ophthalmology practice in Turku

Kaisu Viikari (Figure 124) was born to the family of District Doctor Artturi Mikkonen and kindergarten teacher Liisa Marsio in Merikarvia on 25 February 1922. In 1930, the family moved to Riihimäki, where Kaisu Viikari took her matriculation examination in 1940. After an 18-month course of preparatory medical studies that started in autumn 1940, she continued to study in the Faculty of Medicine at the University of Helsinki. Viikari’s studies where slowed down by the war years, during which she served as a volunteer in air raid defence and medical services, and as a doctor at a military hospital. During her student years, Kaisu Mikkonen met medical student Sauli Viikari, who was later to become a Professor of Surgery at Turku University, Chief Physician and Dean for the Faculty of Medicine.

The couple got married in 1945 and had two children: Jorma (later Professor of Internal Medicine at the University of Turku) was born in 1947, and Eira (later Professor of Rehabilitation Medicine at the University of Gothenburg and a research professor at the Institute of Occupational Health in Helsinki) in 1951 (Figure 125). During this time, Kaisu Viikari also went on to become a Licentiate of Medicine in November 1948. (Viikari 2004).

Viikari’s specialisation in ophthalmology was initially supervised by Professor Signe Löfgren in 1952, and from late 1953 on, by Professor Mauno Vannas at Helsinki Clinic of Ophthalmology. She completed her doctoral dissertation on cholinesterase activity of the anterior chamber aqueous humour, which was supervised by Professor Armas Vartiainen, in 1955. No more than a year later, she qualified as an ophthalmologist. She opened a private ophthalmology practice in spring 1956 in Turku, where her husband had been appointed to a post in the Surgical Clinic of the University Hospital in 1954. (Viikari 1955, 2004).

Private ophthalmologist discovers the tetralogy syndrome

In her work as a private ophthalmologist, Kaisu Viikari often found that her patients’ symptoms included headache, fatigue, blinking, itchiness and often also migraine. When prescribing glasses, she strived to carefully follow the basic guideline for the determination of refraction: the strongest plus lens and the weakest minus lens that produces accurate vision in the patient. She became aware of the fact that when prescribing glasses, adequately revealing latent hyperopia was an important objective. For this purpose, she developed her strong binocular fogging technique (Viikari 1975). This technique often allowed her to uncover in her patients latent hyperopia that needed to be corrected with plus lenses, vertical lines on the forehead, and sometimes high intraocular pressure.

kuva-125
Figure 125. The family of Kaisu and Sauli Viikari in 1952. In the middle the children, Jorma and Eira. KVKA.

According to her interpretation, these symptoms and findings in patients were caused by accommodation strain, a syndrome which she described in her Finnish book “Tetralogia” (Viikari 1972) and English work “Panacea” (Viikari 1978). She published her books as author’s editions and sent Tetralogia to every ophthalmologist in Finland as a free gift.

While accommodation strain is a common phenomenon in modern society, especially in persons with hyperopia, it can be treated by using plus lenses to release the strain in n. oculomotorius and m. ciliaris and to force the accommodation muscle to relax (Viikari 1976a). This way, the ensuing symptoms in the autonomous nervous system transmitted through ganglion cliare and n. oculomotorius can be controlled and in many cases prevented completely (Viikari 1974, 1976).

Her book titled Tetralogia was initially warmly received by the professional body of ophthalmologists. Unfortunately Arvo Oksala, Professor of Ophthalmology at Turku University, had a panic-stricken negative reaction to the book, and he even telephoned his colleague, Sauli Viikari, about the matter. MD Kaisu Viikari was then invited to address a meeting of the Finnish Ophthalmological Society about Tetralogia.

In the discussion that followed her paper, the first person to stand up and take the floor was Professor Oksala, who considered pseudomyopia “a matter of belief”, and felt it was unfortunate that a book like this had ever been written (Viikari 2004). Every Finnish ophthalmologist and student specialising in the field in the 1970s became familiar with the ideas conveyed in Tetralogia and the ensuing controversy. Thus every ophthalmologist in the country, remembering the basic message of MD Viikari’s books, made an effort to avoid prescribing excessively strong minus lenses.

Figure 126. Kaisu and Sauli Viikari in Angelniemi on 29 May 1988 shortly before Professor Viikari’s 70th birthday. KVKA.
Figure 126. Kaisu and Sauli Viikari in Angelniemi on 29 May 1988 shortly before Professor Viikari’s 70th birthday. KVKA.

Randomisation and the use of control groups were not a standard part of scientific methodology for ophthalmologists who specialised between the 1940’s and 1960’s, and their publications were rarely subjected to the kind of statistical testing that is required today. This also applied to both MD Kaisu Viikari’s “Tetralogia” and the research of her critic, Professor Arvo Oksala, making Tetralogia an easy target to be criticised as a result of pure intuition without adequate scientific evidence.

Many of her colleagues found it trendy to brand MD Kaisu Viikari’s research as futile tinkering, or even just laugh it off. The dispute that followed was discussed by the Board of the Finnish Medical Society’s national subsection for ophthalmology “Suomen Silmälääkärit – Finlands Ögönläkare” at its meeting on 11 May 1974. The controversy was picked up by the media, in which opinions of both proponents and opponents were published. Based on negative expert opinions, the journals Duodecim and Suomen Lääkärilehti rejected both a requested resume of meeting proceedings and more extensive articles on the subject. Neither was the concept of pseudomyopia familiar to certain critics in journals of ophthalmology and optics. (Viikari 2004).

Few of her colleagues had time and energy to apply the labour-intensive binocular fogging method to reveal pseudomyopia. Ophthalmologist Aune Adel, however, was an exception; while it took her an entire year to get any results, subsequently myopia and migraine patients flocked to her practice (Adel 1974; Viikari 2004).

MD Kaisu Viikari had the unreserved support of her husband Sauli Viikari, Professor of Surgery at the University of Turku (Figure 126). This was extremely welcome, as in her attempts to get her articles on accommodation and pseudomyopia published, Kaisu Viikari often received negative feedback. Admirably, MD Kaisu Viikari did not break down under the long-standing and severe criticism. She also had a deep understanding of the critic’s responsibility and how critics can seriously delay or prevent the publication of even valuable research results (Viikari 1976b).

In March–April 1976, I left the OYKS Clinic of Ophthalmology to go on a three-week conference trip to Central Europe. The main theme of the Czechoslovak Congress of Ophthalmology with International Participation held in Prague on 24-26 March 1976 was glaucoma. The opening paper was given by Professor Edvard Avetisov from Moscow. He discussed pseudomyopia and glaucoma, concluding that they were caused by accommodation and genetic background, and he cited the work of the Finnish researcher Kaisu Viikari, the only scientist referred to in the opening paper. I continued on my way to the International Symposium of Flourescein Angiography, which was held in Ghent on 28 March–1 April 1976, and to the Vth Congress of the European Society of Ophthalmology that took place in Hamburg on 5–9 April 1976. During my trip, I gave a total of eight scientific papers or posters. After returning to Finland, I informed MD Kaisu Viikari of the great honour that had been bestowed on her as a Finnish researcher in the opening paper of the international congress of ophthalmologists in Prague.

Journals, magazines, and newspapers including Suomen Kuvalehti, Uusi Anna, Turun Sanomat, Uusi Suomi, Suomen Lääkärilehti, Aktuell Optik och Optometri, Pupilli, Helsingin lääkärilehti and many others as well as the Finnish Broadcasting Company now began to focus attention on accommodation, pseudomyopia and migraine in their articles and interviews.

MD Kaisu Viikari thus became a real “celebrity” of the medical field in the 1970s. This brought to her practice a tidal wave of migraine patients, whom she examined even more accurately and diversely than before. Her research, which she continued for years at her surgery without any grants or outside assistance, required incredible efforts and also financial sacrifices, considering the working conditions of a Finnish ophthalmologist. She published the material she had collected on 1,558 migraine patients in her English book Panacea (Viikari 1978).

MD Kaisu Viikari’s great achievement was persuading the Finnish body of ophthalmologists to watch out for overcorrection of myopia. Her research in accommodation has also been cited in a positive spirit by strabismus researchers (Koskela 1992). Happily, we can today calmly appreciate the scientific achievements of MD Kaisu Viikari, as Professors of Ophthalmology at Helsinki University Timo Tervo and Leila Laatikainen (2003) showed in the journal Duodecim. MD Kaisu Viikari continues to take an active interest in questions of releasing accommodation strain in the eye and the role of the autonomous nervous system through her contributions to Suomen Lääkärilehti (Viikari 2006, 2007), also stimulating other Professors of Ophthalmology in the country to make positive inputs in the debate while citing MD Kaisu Viikari’s work (Tarkkanen 2006).

Numerous studies have shown that myopia most commonly appears and increases in the age of attending school and other education, at which time reading and close work result in a great deal of accommodation strain in the eyes. The incidence of myopia has thus increased over the last few decades in a number of countries including Finland, and it has been indisputably shown to be linked with an increase in education and reading. This trend supports the role of accommodation strain associated with reading in the development of myopia (Viikari 1972, 1978). In order to prevent myopia, children and young people in the age of attending education should increase the share of time they spend on outdoor exercise and sports compared to that dedicated to reading and close work (Pärssinen 2009).

When MD Kaisu Viikari published her book Tetralogia, she was 33 years ahead of her time. On 28 April 2005, the International Myopia Prevention Association (Ligonier, PA, USA) filed a petition with the FDA, proposing that the parents of children with initial myopia be warned that distance (minus) lenses worsen myopia, and that myopia may be prevented using reading (plus) lenses for computer usage and other prolonged close work. The FDA rejected this petition on 2 August 2006, while Singapore as the first country in the world publically stated that prolonged close work increases myopia in children and young people (Singapore National Myopia Prevention Program, http://www.myopia.org). MD Kaisu Viikari recently took part in a debate on this matter on the BMJ.com Rapid Responses website and described the results she had published in Turku (Viikari 2008).

M.D. Ph.D. Kaisu Viikari in 2000
M.D. Ph.D. Kaisu Viikari in 2000

International research and debate on the issue are likely to continue, and time will tell to what extent pseudomyopia and the weakening of the long sight, often including headache, vertical lines on the forehead and migraine (Syndrome Viikari) described by MD Kaisu Viikari, and the binocular fogging method used to examine these (Viikari 1972), 1975, 1976a, 1978), will enjoy international appreciation. Even if MD Kaisu Viikari may not herself be here to see that time, she can already rejoice in the success of her family in the field of medicine, which includes Professors of Medicine in two generations, married couples where both spouses are doctors and medical researchers in three generations, and doctors in at least four successive generations.

Bibliography

Adel A. Tetralogia-näkemys oftalmologiasta. Suom Lääkäril 1974; 29: 382.

International Myopia Prevention Association. Petition to U. S. FDA for enforcement action based on National Eye Institute’s 2004 Supplemental Comet Report to require eye care professionals to advice parents of children with initial myopia that distance (minus) lenses worsen myopia, and that myopia may be prevented using reading (plus) lenses for computer usage and other prolonged close work. Filed April 28, 2005. Website: http://www.preventmyopia.org.

Koskela PU. Oikutteleva akkommodaatio ja konvergenssi. Suom Lääkäril 1992; 47: 393-395.

Pärssinen O. Pilaako lukeminen silmät? Suom Lääkäril 2009; 64: 495-498.

Tarkkanen A. Glaukoomalääkkeiden systeemisiä haittavaikutuksia voi vähentää. Suom Lääkäril 2006; 61: 4444.

Tervo T, Laatikainen L. Silmätaudit. Duodecim 2003; 119: 2475.

Viikari K. Studies of the cholinesterase activity of the aqueous humour in man and some animals. Ann Med Exp Biol Fenn 1955; 33: Suppl 4, pp. 1-125.

Viikari K. Tetralogia. Turku 1972; pp. 1-135.

Viikari K. The polyphasic fogging method for revealing spasm of accommodation. Acta Pohthalmol Scand 1975; Suppl 125: 17-19.

Viikari K. Akkommodaatiospasmi ja migreeni. Medisiinari 1976a; N:o 7: 6-11.

Viikari K. Kansleri Mikko Juvalle. Entä kun tutkija on aikaansa edellä? Uusi Suomi 1976b; joulukuu 11:9.

Viikari K. Panacea. Turun Sanomat, Turku 1978; pp. 1-506.

Viikari K. jotta totuus ei unohtuisi. Karhukopio Oy, Turku 2004; pp. 1-135.

Viikari K. Glaukoomalääkkeet voivat laukaista psykoosin. Suom Lääkäril 2006; 61: 3948.

Viikari K. Skopolamiinin edullista vaikutusta masennukseen on tutkittu aiemminkin. Suom Lääkäril 2007; 62: 269.

Viikari K. On the prevention of myopia. BMJ. com Rapid Responses in 14 January 2008.

CV

Born 25th of Febru­ary in 1922.

In summer 1938, 2 months in school girl (pension) family boarding in Angerburg, Ost-Preussen, Germany.

Student under war time 1940, the first pardon students, without examinations. Under the war time 1939-1944 as anti-aircraft surveillance control and sanitary Lotta in Ger­man military-surgical hospital and as a medicine candidate-physician in military hospital.

M.L, Licentiate in Medicine at Helsinki University 1948.

MD, PhD at Helsinki University 1955 – Specialist in Ophthalmology at Helsinki University 1956 – Private practitioner in Turku, Finland 1956-1991.

 

Translations from Finnish to English by Liisa Honkasaari FM.

I am grateful to dentist Vesa Salonen for his preparedness to proofread and evaluate the intelligibility of the text.

My warmest thanks to architect Vesa Loikas who´s skills and interest have made these pages possible.

 

CLOSING WORDS (by Kaisu Viikari January 2013)

It is, of course, possible to find a blanket explanation for the particularly fervent opposition to my message that has continued for 40 years:

When this idea of mine was, in the beginning, shot down in Finnish medical journals that lacked suitable experts, it was easy for international scientific publications to pick up where they left off.

It was, and still is, too bitter a pill, completely impossible to swallow, for the professional body engaged in myopia research to admit that the entire foundation of their work is collapsing.

In this, humility and the Hippocratic Oath (Do No Harm) do not have even the smallest role to play.

Kaisu Viikari & Antony Landon
Kaisu Viikari ja Panacean korvaamaton kääntäjä Antony Landon Angelniemellä heinäkuussa 2011.

Alla teksti kirjasta: Varsinais-Suomen silmätautiopin historia Suomen kulttuurihistorian kehyksissä / K. Matti Saari, toim
sivut 199-204

[Tampere] : [K. Matti Saari], 2009. – 368 s. : kuv., kartt. ; 26 cm ISBN 978-952-92-5355-5 (sid.)

LKT Kaisu Viikari silmälääkäriksi Turkuun

Kaisu Viikari (kuva 124) syntyi kunnanlääkäri Artturi Mikkosen ja LTO Liisa Marsion perheeseen 25.2.1922 Merikarvialla. Perhe muutti vuonna 1930 Riihimäelle, jossa Kaisu Viikari tuli ylioppilaaksi vuonna 1940. Syksyllä 1940 alkaneen 1,5 vuoden pituisen medikofiilikurssin jälkeen opinnot jatkuivat Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Opintoja pidensi sota-aika, jolloin hän palveli it-lottana, lääkintä-lottana ja sotasairaalan lääkärinä. Opiskeluaikana Kaisu Mikkonen tutustui lääketieteen opiskelija Sauli Viikariin, josta myöhemmin tuli Turun yliopiston kirurgian professori, ylilääkäri ja lääketieteellisen tiedekunnan dekaani.

Avioliitto solmittiin vuonna 1945 ja perheeseen syntyivät lapset Jorma vuonna 1947 (myöhemmin Turun yliopiston sisätautiopin professori) ja Eira vuonna 1951 (myöhemmin Göteborgin yliopiston kuntoutuslääketieteen professori ja Helsingin Työterveyslaitoksen tutkijaprofessori) (kuva 125). Siinä ohessa Kaisu Viikari valmistui lääketieteen lisensiaatiksi marraskuussa 1948. (Viikari 2004).

Erikoistuminen silmätauteihin tapahtui aluksi prof. Signe Löfgrenin johdolla Lahden Diakonissalaitoksella vuonna 1952 ja loppuvuodesta 1953 alkaen prof. Mauno Vannaksen johdolla Helsingin silmätautien klinikassa. Väitöskirjatyö koskien etukammionesteen kolinesteraasiaktiviteettia valmistui prof. Armas Vartiaisen ohjauksessa vuonna 1955. Jo vuotta myöhemmin hän valmistui silmätautien erikoislääkäriksi. Hän aloitti yksityissilmälääkärin vastaanoton keväällä 1956 Turussa, jossa hänen miehensä oli ollut yliopistosairaalan kirurgian klinikalla virassa jo vuodesta 1954 alkaen. (Viikari 1955, 2004).

Yksityissilmälääkäri tetralogia-oireyhtymän keksijänä

Yksityissilmälääkärinä toimiessaan Kaisu Viikari totesi potilaillaan usein oireina päänsärkyä, väsymystä, räpytystä, kutinaa ja usein myös migreeniä. Lasimäärityksessään hän pyrki noudattamaan tarkasti refraktiomäärityksen perusohjetta: vahvin pluslasi ja heikoin miinuslasi, jolla potilas näkee tarkasti. Hän oivalsi, että lasimäärityksessä tulee saavuttaa riittävä piilevän hyperopian paljastaminen. Tällöin hän kehitti vahvan binokulaarisen sumuttamis (fogging)- tekniikan (Viikari 1975). Tätä tekniikkaa käyttäen hän totesi usein potilaillaan pluslasein korjattavaa piilevää hyperopiaa, otsan pystyrypyt, ja joskus myös silmänpaineen nousua.

Perhekuva
Kaisu ja Sauli Viikarin perhe v. 1952. Keskellä lapset Jorma ja Eira. KVKA.

Kyseiset potilaittensa oireet ja löydökset hän tulkitsi akkommodaatiorasituksesta johtuviksi ja kuvasi tämän oireyhtymän suomenkielisessä “Tetralogia”- (Viikari 1972) ja englanninkielisessä “Panacea”- teoksessa (Viikari 1978). Nämä kirjat hän julkaisi omakustanteina ja toimitti Tetralogia- kirjan koko Suomen silmälääkäri- kunnalle korvauksetta lahjaksi.

Akkommodaatiorasitus on nyky-yhteiskunnassa varsinkin kaukotaittoisilla henkilöillä tavallinen ilmiö, jonka hoidossa pyritään pluslaseja käyttämällä laukaisemaan n. oculomotoriuksen ja m. ciliariksen ärsytystila pakottamalla akkommodaatiolihas pluslasien tukemana lepoon (Viikari 1976a). Tällä tavoin saataisiin ganglion ciliaren ja n. oculomotoriuksen kautta välittyvä autonomiseen hermostoon kohdistuva seuraamusoireisto, hillityksi ja usein täysin estetyksi (Viikari 1974,1976).

Tetralogia- kirja sai silmälääkärikunnalta aluksi lämpimän vastaanoton. Valitettavasti Turun yliopiston silmätautiopin prof. Arvo Oksala reagoi kirjaan paniikinomaisen negatiivisesti soittaen kollegalleen Sauli Viikarille asiasta. LKT Kaisu Viikari kutsuttiin Suomen Silmälääkäriyhdistyksen kokoukseen 10.3.1973 pitämään esitelmä koskien Tetralogia-teostaan.

Esitelmän jälkeen seuranneessa keskustelussa nousi heti ensimmäisenä puheenvuoron käyttäjänä seisomaan prof. Oksala, joka piti pseudomyopiaa “uskon asiana” ja katsoi, että esitys ei ollut keskustelun arvoinen ja piti valitettavana, että tällainen kirja oli yleensä syntynyt (Viikari 2004). Tetralogia-kirjan ajatukset ja niiden synnyttämä kohu tulivat tunnetuiksi jokaiselle maamme 1970-luvun silmälääkärille ja silmätauteihin erikoistuvalle. Niinpä jokainen maamme silmälääkäri muistaen LKT Kaisu Viikarin kirjojen perussanoman pyrki lasimäärityksessään välttämään liian voimakkaiden miinuslasien määräämistä.

Figure 126. Kaisu and Sauli Viikari in Angelniemi on 29 May 1988 shortly before Professor Viikari’s 70th birthday. KVKA.
Kaisu ja Sauli Viikari Angelniemellä 29.5.1988 juuri ennen prof. Sauli Viikarin 70-vuotispäivää. KVKA.

1940-1960-luvuilla erikoistuneiden silmälääkäreiden tieteellisiin tutkimusmenetelmiin ei useinkaan kuulunut vielä satunnaistaminen eikä verrokkiryhmien käyttö ja vain harvoissa tapauksissa julkaisuihin sisältyi nykyisin vaadittava tilastollinen testaus. Näin myös niin LKT Kaisu Viikarin “Tetralogiassa” kuin myös hänen arvostelijansa prof. Arvo Oksalan tutkimuksissa. Siksi oli helppoa arvostella Tetralogia-työtä pelkän intuition tulokseksi ilman riittävää tieteellistä osoitusta.

Löytyi runsaasti kollegoita, joiden mielestä oli trendikästä saattaa LKT Kaisu Viikarin tutkimukset turhanaikaiseksi puuhasteluksi tai jopa naurunalaisiksi. Syntynyttä kohua käsitteli Suomen Lääkäriliiton valtakunnallinen alaosasto “Suomen Silmälääkärit-Finlands Ögonläkare”-yhdistyksen hallitus kokouksessaan 11.5.1974. Asia levisi lehdistöön, jossa ilmaantui sekä asian puolustajien että vastustajien mielipiteitä. Duodecim-lehti ja Suomen Lääkärilehti hylkäsivät kielteisten asiantuntijalausuntojen perusteella sekä pyydetyn kokousselostuslyhennelmän että myös laajemmat artikkelit asiasta. Pseudomyopia- käsite ei ollut tuttu myöskään eräille silmälääketieteellisten ja optiikkaa koskevien lehtien arvioitsijoille. (Viikari 2004).

Harvoilla kollegoilla oli aikaa ja tarmoa toteuttaa työlästä binokulaarista sumutusmenetelmää pseudomyopian paljastamiseksi. Näihin kuului kuitenkin silmälääkäri Aune Adel, jolta meni kokonainen vuosi, ennen kuin hän alkoi saavuttaa tuloksia ja koki sen jälkeen myopia- ja migreenipotilaiden tulvan vastaanotolleen (Adel 1974; Viikari 2004).

LKT Kaisu Viikari sai varauksetonta tukea myös mieheltään, Turun yliopiston kirurgian professorilta Sauli Viikarilta (kuva 126). Tämä oli myös tarpeen, sillä yrittäessään julkaista akkommodaatiota ja pseudomyopiaa koskevia julkaisujaan Kaisu Viikari sai usein negatiivista palautetta. On ihailtavaa, miten LKT Kaisu Viikari pystyi kestämään murtumatta pitkällisen ja ankaran arvostelun samalla ymmärtäen syvällisesti arvioitsijoiden vastuun ja sen, miten he voivat vakavasti viivästyttää tai estää arvokkaidenkin tutkimustuloksien julkaisemista (Viikari 1976b).

Maalis-huhtikuussa 1976 tein OYKS:n silmäklinikasta kolmen viikon kongressimatkan Keski-Eurooppaan. Czecho- slovak Congress of Ophthalmology with International Participation-koko- uksessa Prahassa 24.-26.3.1976 pääaiheena oli glaukooma. Avajaisesitelmän piti prof. Edvard Avetisov Moskovasta. Hän käsitteli pseudomyopiaa ja glaukoomaa päätyen tulokseen, että ne ovat akkommodaation ja geneettisen pohjan vaikutuksesta syntyneitä ja hän siteerasi suomalaista tutkijaa Kaisu Viikaria, joka oli ainoa avajaisesitelmässä siteerattu tutkija. Kongressimatkani jatkui Ghentissä 28.3.- 1.4.1976 pidettyyn International Symposium on Fluorescein Angiography-kokoukseen ja Hampurissa 5.-9.4.1976 pidettyyn Vth Congress of the European Society of Ophthal- mology- kokoukseen. Matkani aikana pidin yhteensä kahdeksan tieteellistä esitelmää tai posteria. Kotimaahan palattuani informoin LKT Kaisu Viikaria hänelle suomalaisena tutkijana tulleesta kunniasta Prahan kansainvälisen silmälääkärikongressin avajaisesitelmän yhteydessä. Suomen Kuvalehti, Uusi Anna, Turun Sanomat, Uusi Suomi, Suomen Lääkärilehti, Aktuell Optik och Optometri, Pupilli, Helsingin lääkärilehti ja monet muut julkaisut sekä yleisradio käsittelivät akkommodaatiota, pseudomyopiaa ja migreeniä artikkeleissaan ja haastatteluissaan.

LKT Kaisu Viikarista tulikin todellinen lääketieteellinen “julkkis” 1970-luvulla. Tämä takasi hänen vastaanotolleen tulvan migreenipotilaita, jotka hän tutki entistä tarkemmin ja monipuolisemmin. Tällainen vuosikausia jatkunut tutkimustyö vastaanotolla ilman apurahoja ja ulkopuolista tukea on vaatinut suomalaisen yksityissilmälääkärin työoloissa käsittämättömän suuria ponnistuksia ja myös taloudellisia uhrauksia. Kokoamansa 1558 migreenipotilaan aineiston hän julkaisi englanninkielisessä Panacea- kirjassaan (Viikari 1978).

LKT Kaisu Viikari on tehnyt suuren työn saadessaan suomalaisen silmälääkärikunnan varomaan myopian ylikorjausta. Hänen akkommodaatiotutkimuksiaan on referoitu myönteisesti myös karsastustutkijoiden toimesta (Koskela 1992). On onnellista, että LKT Kaisu Viikarin tutkimuksia nykyisin voidaan kiihkottomasti arvostaa, kuten Helsingin yliopiston silmätautiopin professorit Timo Tervo ja Leila Laatikainen (2003) Duodecim-lehdessä osoittivat. LKT Kaisu Viikari on edelleen aktiivisesti osallistunut silmän akkommodaation keventämistä ja autonomisen hermoston osuutta koskeviin kysymyksiin kirjoituksillaan Suomen Lääkärilehdessä (Viikari 2006, 2007), mikä on stimuloinut myös muuta maamme silmätautiopin professorikuntaa LKT Kaisu Viikaria referoiden osallistumaan positiivisesti keskusteluun (Tarkkanen 2006).

Lukuisissa tutkimuksissa on osoitettu, että likinäköisyys ilmaantuu ja lisääntyy yleisimmin koulu- ja opiskeluiässä, jolloin lukeminen ja lähityö aiheuttavat suurta akkommodaatio-rasitusta silmiin. Likinäköisyys onkin lisääntynyt viime vuosikymmenien aikana useissa eri maissa, myös Suomessa, ja sen on kiistatta todettu olevan yhteydessä lisääntyneeseen koulutukseen ja lukemiseen. Tämä kehitys tukee lukemiseen liittyvän akkommodaatiorasituksen osuutta likinäköisyyden synnyssä (Viikari 1972, 1978). Myopian ehkäisemiseksi koulu- ja opiskeluiässä tulisikin Ksätä ulkoilun ja liikunnan osuutta suhteessa lukemiseen ja lähityöskentelyyn (Pärssinen 2009).

LKT Kaisu Viikari oli Tetralogia- kirjan ilmestyessä 33 vuotta aikaansa edellä. International Myopia Prevention Association (Ligonier, PA, USA) lähetti 28.4.2005 anomuksen FDA:lle siitä, että alkavaa myopiaa potevien lasten vanhempia informoitaisiin siitä, että miinus-kaukolasit voivat pahentaa myopiaa, joka voitaisiin ehkäistä käyttämällä pluslaseja tietokone-ja muuhun pitkälliseen lähityöhön. FDA hylkäsi anomuksen 2.8.2006. Sen sijaan Singapore ensimmäisenä maana on julkisesti todennut lapsilla ja nuorilla myopian lisääntyvän pitkällisestä lähityöstä (Singapore National Myopia Prevention Program, http://www.myopia.org). LKT Kaisu Viikari on äskettäin osallistunut BMJ.com Rapid Responses-sivuilla asiasta käytyyn keskusteluun kuvaten Turussa julkaisemiaan tutkimustuloksia (Viikari 2008).

Kansainvälinen tutkimus ja keskustelu asiasta jatkunevat ja tulevaisuus tulee näyttämään, missä määrin LKT Kaisu Viikarin kuvaamat jatkuvaan lähityöhön liittyvää akkommodaatiospasmia seuraavat pseudomyopia ja huonontunut kaukonäkö, usein päänsärky, otsan pystyvaot ja migreeni (Syndroma Viikari) ja niiden tutkimuksessa käytettävä binokulaarinen sumutusmenetelmä (Viikari 1972, 1975, 1976a, 1978) saavat kansainvälistä arvostusta. Vaikka LKT Kaisu Viikari ei sitä itse tulisikaan näkemään, voi hän jo nyt iloita perheensä lääketieteellisestä menestyksestä, johon kuuluu mm. lääketieteen professoreita kahdessa sukupolvessa, lääkäripariskuntia ja lääketieteen tutkijoita kolmessa sukupolvessa ja lääkäreitä ainakin neljässä perättäisessä sukupolvessa.

Kaisu Viikari
Silmätautien erik.lääk. LKT Kaisu Viikari v. 2000.KVKA.

Kirjallisuutta:

Adel A. Tetralogia-näkemys oftalmologiasta. Suom Lääkäril 1974; 29: 382.

International Myopia Prevention Association. Petition to U.S. FDA for enforcement action based on National Eye Institute’s 2004 Supplemental Comet Report to require eye care professionals to advice parents of children with initial myopia that distance (minus) lenses worsen myopia, and that myopia may be prevented by using reading (plus) lenses for computer usage and other prolonged close work. Filed April 28, 2005.

Website: http://www.preventmyopia.org.

Koskela PU. Oikutteleva akkommodaatio ja konvergenssi. Suom Lääkäril 1992; 47: 393- 395.

Pärssinen O. Pilaako lukeminen silmät? Suom Lääkäril 2009; 64: 495-498.

Tarkkanen A. Glaukoomalääkkeiden systeemisiä haittavaikutuksia voi vähentää. Suom Lääkäril 2006;61:4444.

Tervo T, Laatikainen L. Silmätaudit. Duodecim 2003; 119: 2475. Viikari K. Studies of the cholinesterase activi- ty of the aqueous humour in man and so- me animals. Ann Med Exp Biol Fenn 1955; 33: Suppl 4, pp. 1-125.

Viikari K. Tetralogia. Turku 1972; s. 1-135.

Viikari K. The polyphasic fogging method for revealing spasm of accommodation. Acta Ophthalmol Scand 1975; Suppl 125:17-19. Viikari K. Akkommodaatiospasmi ja migreeni. Medisiinari 1976a; N:o 7: 6-11.

Viikari K. Kansleri Mikko Juvalle. Entä kun tutkija on aikaansa edellä? Uusi Suomi 1976b; joulukuu 11:9.

Viikari K. Panacea. Turun Sanomat, Turku 1978; s. 1-506.

Viikari K. jotta totuus ei unohtuisi. Karhuko- pio Oy, Turku 2004; s. 1-135. Viikari K. Glaukoomalääkkeet voivat laukaista psykoosin. Suom Lääkäril 2006; 61: 3948.

Viikari K. Skopolamiinin edullista vaikutusta masennukseen on tutkittu aiemminkin. Suom Lääkäril 2007; 62: 269.

Viikari KA. On the prevention of myopia. BMJ. com Rapid Responses in 14 January 2008.

CV

Synt.25 02 1922 Kesällä 1938 kaksi kuukautta koululais-perhetäysihoidossa Saksassa. Itä-Preussissa Angerburgissa.

Ylioppilas sata-aikana 1940, ensimmäisinä “armoylioppilaina”, ilman tutkintoa.

Sota-aikana 1939-1944 Lottana ilmavalvonnassa (pakkasta joskus 42 astetta) ja saksalaisen sotasairaalan kirurgisella osastolla sekä lääket.kand.-lääkärinä sotasairaalassa.

Lääketieteen lisensiaatti Helsingin Yliopistosta 1948

MD,PhD Helsingin Yliopistossa 1955

Silmätautien erikoislääkäri Helsingin Yliopistosta 1956

Yksityissilmälääkäri Turussa, 1956-1991

 

Lämpimät kiitokseni Vesa Saloselle oikoluvusta ja luettavuuden parantamisesta.

Lämpimät kiitokseni myös arkkitehti Vesa Loikakselle, jonka taidot ja kinnostus ovat tehneet nämä sivut mahdollisiksi.

 

LOPPUSANAT – Kaisu Viikari Tammikuu 2013

Tälle 40 vuotta jatkuneelle, extra-kiivaalle sanomani vastustukselle on kyllä olemassa kaiken kattava selitys: Kun alun perin tämä ideani, eksperttien puuttuessa, Suomen lääketieteellisessä lehdistössä “torpedoitiin”, niin maailman tiedelehdistön oli helppo jatkaa siitä. Maailman myopiatutkimusta tekeveälle ammattikunnalle, oli ja on, liian karvas, suorastaan mahdoton, pala nieltäväksi todeta koko tutkimustensa pohjan romahtavan. Siinä ei nöyryydellä eikä Hippocraten valalla (= Do No Harm) ole pienintäkään sijaa.